Mieliasiaa!

Varma syksyn merkki: juon teetä. Lisäsin joukkoon runsaasti sitruunaa, koska kurkussa pistelee. En voi tulla kipeäksi, sillä lauantaina on oltava juoksukunnossa. Aikatavoitteeni tuskin toteutuu, mutta lähden matkaan silti iloisin mielin.

Toinen varma syksyn merkki on se, että olen alkanut taas lukea. Minulla on parhaillaan ainakin viisi kirjaa kesken. En vain osaa lukea yhtä kirjaa loppuun, vaan luen montaa kerralla alleviivauskynä sauhuten. En olekaan toviin juuri referoinut elämäntaitokirjallisuutta blogissani, mutta nyt voisi olla taas sen aika.

Tänään itse asiassa aloitin Tulku Thondupin kirjan Mielen parantava voima, joka kansitekstinkin mukaan sisältää yksinkertaisia tiibetiläisiä harjoituksia. Ehkä saan teoksesta myös intoa meditointiin, joka on jäänyt tyystin.

Kirjassa puhutaan paljon hyvästä ja parantavasta energiasta sekä esimerkiksi ilon ja onnellisuuden palauttamisesta. Tähän mennessä teksti on ollut hyvin käytännönläheistä ja siten myös selkeästi ymmärrettävää. Kirjassa sanotaan, että jokainen, jonka mieli on avoinna parantavalle energialle, saa apua kirjan parantavista harjoituksista. Kuitenkin se muistuttaa, että se sopii oppaaksi myös arkisten tunnetilojen kanssa painiville eikä tarvitse olla tavallista tallaajaa kummempi, että kirjaa voisi siitä hyötyen lueskella.

En ole vielä päässyt harjoituksiin asti, mutta monen monta hyvää muistutusta on tullut jo matkan varrella vastaan:

Jos opimme olemaan tyytyväisempiä kaikkeen mitä teemme, siitä seuraa paljon muutakin hyvää. 

Mieli tuottaa kokemuksen sekä onnellisuudesta että kärsimyksestä, ja kyky löytää rauha on meissä itsessämme. 

Jokaisella teollamme on tietyn suuruinen vaikutus, ja kaikki asiat vaikuttavat toisiin asioihin. 

Tunnetilojen muuttaminen on mahdollista, eikä ilo ole pelkästään mahdollisuutemme vaan oikeutemme. Meidän ei tarvitse elää huolten vallassa. 

Elämän pienillä sosiaalisilla tilanteilla voi olla suuri hyvää tekevä vaikutus, kun opimme nauttimaan ja kunnioittamaan ketä tahansa, jonka kanssa olemme tekemisissä. 

Ja tämä viimeinen erityisesti kolahti: ei ole mitenkään epätavallista, että ihmiset asettavat materiaaliset asiat ykkösiksi, toiseksi ruumiinsa ja vasta viimeiseksi mielensä. 

Ah. No näinpä tein itsekin vielä joitain vuosia sitten. Nykyään pyrin tasapuolisuuteen, mutta tuon materia-asian kanssa kyllä tökkii juuri nyt ja pahasti! Tänään nimittäin vetelin paniikissa vaatteita ulos vaatekaapistani enkä ollut löytää mitään päälle pantavaa. Minulla oli varsinainen vaatekriisi! Syytä olisi siis mennä hieman shoppailemaan, mutta taidan jättää sen ensi kuuhun ja tänne, rakkaaseen lempikaupunkiini.

Tulkoon huomisesta jännittävä, hienojen yllätyksien päivä, meille jokaiselle.

Kyllä, onneapa hyvinkin!