Palautteen voima…
… on mahtava. Se saa jaksamaan silloin, kun voimat ovat vähissä.
Monesti olen kirjoittanut positiivisen palautteen merkityksestä. Toki negatiivinen, rakentava palaute on elintärkeää, mutta nyt en puhu siitä. Pieni kiitos, vilpitön kohteliaisuus tai vain muutama kaunis sana voi pelastaa jonkun päivän totaalisesti. Taannoin tuli puhetta myös siitä, miten tärkeää on osata ottaa positiivinen palaute vastaan.
Muutama viikko sitten kävin vakiokampaajallani Hannalla. Itse sutaisen usein hiukseni nutturalle, mutta kampaajalla käynnin jälkeen ne ovat aina ihan vimpan päälle suoristetut ja hehkuvan upeat, voin sanoa sen itsekin. No, kampaajan jälkeen menin sitten perheen kanssa stressaantuneena ruokakauppaan, jossa vaikutti olevan puoli kaupunkia. Siinä sitten juustotiskillä pällistellessäni viehättävä ventovieras myyjätär alkoi puhua minulle: Anteeksi nyt vain, mutta mun on pakko sanoa sulle, että sun hiukset näyttää tosi upeilta ja tuo musta väri saa sun silmät säkenöimään.
Kohteliaisuus tuli niin yllättävältä taholta, että minulla meni pasmat hetkeksi aivan sekaisin. Sanoin toki, että kiitos, mutta sen sijaan, että olisin sanonut pelkän kiitoksen, aloin hämmentyneenä selittää, että no joo, se varmaan johtuu siitä, että tulen juuri kampaajalta ja näissä on nyt uusi väri ja niitä on ohennettu ja normaalisti ne ei kyllä näytä ollenkaan tältä vaan ne on aina nutturalla blaa blaa.
Äh! Vielä illalla olin ärsyyntynyt itseeni, että mikä siinä on, miksi kiitoksen sanominen ei riittänyt. Tulinhan kyseisen ihmisen kommentista todella iloiseksi, mutta tuo selittäminen oli niin turhaa. Eli ensi kerralla: kiitos. Ei muita mutinoita.
Tänään sitten menin oman tuntini jälkeen Unisportille Otaniemeen ohjaamaan, vähän puolikuntoisena ja väsyneenä. Ohjaajien pukuhuoneen peilissä odotti iloinen yllätys.
Olisin voinut ajatella, että koskeekohan tämä minua. En ajatellut. Ilostuin kovasti ja ajattelin vain, että vau. Olen niin ansainnut tämän. Palaute ja kauniit sanat potkivat eteenpäin, kun on heikko hetki.
Haastan sinut sanomaan tänään jotain mukavaa ja positiivista kolmelle kohtaamallesi ihmiselle. Tehdään tänään(kin) maailmasta hitusen parempi paikka olla ja hengittää.
P
Mä olen sun kanssa aina samaa mieltä. Sä vaan sanot sen paremmin. (kas, kehu)
Tänään näin salilla mun suosikki bodypump-ohjaajan ja harmittelin etten ole päässyt pumppiin. Kerroin et tykkään hänen pumpeistaan eniten . Ohjaaja sanoi et ”muutkin ohjaajat on tosi hyviä”, mihin sanoin et niin on mut hän on paras. Ohjaaja oli onnellinen ja sanoi jaksavansa viikonlopun yli tällä.
Juu, kehuminen on helppoa, vastaanottaminen ei.
Mulla on muuten jännä oma kehu-tapa. Saatan täällä kotona sanoa jostain asiasta että en osaa sitä tai olen siinä huono, mutta ”ei se mitään, koska olen muuten niin ihana”. 🙂
Anna
Ihana toi edellisen kommentoijan omakehu, adoptoin sen käyttööni samantien! 😀
Johtuukohan ihanista vanhemmista, jotka on lapsesta saakka kehuneet meitä lapsia (ja opettaneet, että kohteliaisuuteen vastataan yhtä kohteliaasti), mutta mulle kohteliaisuuden vastaanottaminen on ollut aina helppoa. Muistan kuinka lapsena (oikeesti pienenä, jotain 8-10 välillä) kun yks kaveri sanoi jotain positiivista ja kiitin siitä vilpittömästi, sanoi kaveri aina siihen perään ”et ei kun ihan oikeesti”. Olin jo silloin ihmeissäni, et niinniin, ihan oikeesti kiitos!
Ikävä kyllä tää ei ulotu ihan joka puolelle, nimittäin oon huomannut, että vaikka mun on helppo ottaa kiitosta muilta vastaan, on sitä yllättävän vaikea antaa itselleen. Tässä on kumma ristiriita… pitää vissiin alkaa oikeesti miettimään mistä ihmeestä tällanen ajatusmalli on mun päähän pesiytynyt ja esim. ton omakehun kautta alkaa pyristelemään siitä irti!
Kivaa viikonloppua 🙂
Tiina
Meillä taas mies sanoo mulle, jos on ensin moittinut jostain, että ”onneksi olet muuten täydellinen” 😀 Pitääkin alkaa sanoa sitä itselleen, niinkuin ylin kommentoija!
Tuo selittely on niin tuttua! Kaverini kehui just äsken puseroani vieraillessaan luonani. Mitäpä siihen voi sanoa, muuta kuin ”kiitos, minustakin se on ihana”. No, minäpä aloitin tutun litanian ”ai tää? no tää on vaan huutiksesta huudettu, jonkun vanha, onhan mulla tää jo ollu kauan, pakko pitää tällasia telttoja, ku ei kaikki raskauskilot oo vielä lähteny ja blaaablaablaaaaa”
Itse oon huomannut, että osaan ottaa kehut vastaan johonkin työhön liittyvästä jutuista tai asioista, joita olen ite tehnyt ja nähnyt vaivaa. Mutta jos joku kehuu ulkonäköä tai vaatteita, niin olen heti selittelemässä. Oikeen tyypillinen naisten ongelma.
Haaste otettu vastaan! Tosin en taida nähdä tänään enää muita kuin mieheni ja tyttäreni, joten aloitan heistä ja sen yhden pahaa aavistamattoman jätän huomiselle 😉
Elisa
Rohkenen väittää, että positiivisen palautteen anto on edelleen haastavaa yrityselämässä. Se on vaan niin paljon helpompaa antaa korjaavaa palautetta….Ja jotta se +-puolinen palaute integroitaisiin työelämään, se vaatisi suurempaa ”ajatusmaailman” muutosta suomalaisissa yrityksissä ja juurikin johdon keskuudessa.
Sitä kohti. Jokainen voi tehdä oman pienen kakkunsa!
Leppoisaa ja ihan parasta viikonloppua! Puss!
Jenny B-H
Hihii, kiitos kehusta 🙂
Mäkin otan ton sun omakehu-tavan käyttöön, kiitos hienosta ideasta!
Jenny B-H
Hitsi mua naurattaa toi, että olet kiittänyt ja kaveri sanoo, et ei kun ihan oikeesti 😀 Voin niin kuvitella tuon tilanteen silmissäni.
Itseään tulisi kyllä kehua enemmän… Mä joskus ajattelen jostakin jutusta, että oon niin ansainnut sen 🙂 Kai sekin on kehua tavallaan.
Kivaa viikonloppua!
Jenny B-H
Oh, toi litania kuulostaa tutulta. sitä on aina helposti selittelemässä, että joo, tää nyt on tällanen kahden pennin kirpputoripaita tai alennusmyynneistä tän bongasin 😀
Työkehuja todella on helpompi ottaa vastaan, mutta ne jotenkin ohitan aika kevyesti. Ehkä niissäkin voisi oikein kieriskellä ja ottaa enemmän irti, että siis voivitsijeejeejeekunhoidintänhommanniinsuperhyvin 🙂
Kivaa viikonloppua!
Jenny B-H
Varmaan riippuu alastakin.
Ja moni ehkä ajattelee, ettei kehu ole ”tarpeellinen” tai pitää sitä itse niin pienenä juttuna, ettei vaivaudu edes sanomaan. Vaikea sanoa.
Kaikista pahinta on, jos ei kyetä edes antamaan korjaavaa palautetta, mutta sitten sipistään ja haukutaan selän takana. Sellaistakin on, ikävä kyllä.
Hienoa viikonloppua!