Saippuakuplia!

Talvi on vaikea vuodenaika, jos ei ole talvi-ihminen. Minä en ole. Kylmyys iskee luihin ja ytimiin. Siltikään en ole enää sellainen talvi-ihminen, joka haluaisi vain hautautua peiton alle ja olla siellä toukokuulle. Joskus ennen olin, ehkä pahempikin. Elämä alkoi kesäkuussa.

Pakko kuitenkin sanoa, että viime päivinä on ollut jotenkin pikkuisen masentavaa katsoa harmaata alakuloista massaa, joka aamuisin vaeltaa töihin, istuu kiukkuisena autoissaan ruuhkassa tai vaihtoehtoisesti suupielet alaspäin julkisissa liikennevälineissä. Ihan kuin ilo olisi sammutettu, siksi että on pimeää ja koleaa. Tänään tulinkin erityisen hyvälle tuulelle siitä, kun joku reipas tuntematon nuorimies hymyili minulle leveästi Kaapelitehtaan pihamaalla ohittaessani hänet. Tällä toisen ihmisen täysin yllättävällä hymyllä oli hyvin energisoiva vaikutus itseeni. Laitoin hymyn kiertoon törmätessäni kahteen mummoon rappukäytävässä.

Sitten luen blogistani Annan kommentin, jossa hän kertoo stressitilanteessa puhaltelevansa saippuakuplia. Mahtavan ihastuttava ajatus!

Tuo vieraan ihmisen hymy ja saippuakuplat muistuttivat minua siitä, että kyllä vain, oikeastihan elämän tulisi olla hauskaa! Sellaista, että naurattaa ja hymyilyttää, ihan vain siksi, että saa olla. Huonoja päiviä ja jopa varsinaisia persreikäpäiviäkin tulee, mutta sellaiset eivät tarkoita, että koko elämä olisi huonoa. Tai että arjen pitäisi olla alakuloista, apaattista, ahdistavaa tai ankeaa.

Oli elämäntilanne millainen tahansa, jokaisella meillä on oikeus voida hyvin. Jokaisen tulisi saada tehdä asioita jotka inspiroivat itseä ja antavat itselle voimaa ja energiaa. Ja kun ainakin useimmiten kokee elämänsä ilostuttavaksi, ihanaksi ja innostavaksi, ne ihan varmasti eteen tulevat stressipäivätkin on paljon helpompi sietää. Empiirinen tutkimustieto.

Mistä sitten saada lisää virtaa, jaksamista ja energiaa, jos arki vain tuntuu murskaavan alleen päivä toisensa jälkeen?

Itsellä toimivat kivat asiat. Sellaiset, joita itse tykkään tehdä. Jutut, joita teen siksi, koska haluan. Ei siksi, että on pakko. Toki meillä on tietyt velvoitteemme, mutta aika pitkälle päätämme kuitenkin itse asioistamme.

Harrastetaan urheilua! Tehdään jotain ihan kreisiä, kuten puhallellaan saippuakuplia! Ja vähintäänkin: hymyillään toisillemme!

Yksi hyvä keino on myös ympäröidä itsensä ihmisillä, jotka antavat itselle voimaa ja hyvää mieltä. Sen vain tuntee, kun tällaisen ihmisen tapaa. Ja mikä jännintä tässä on se, että yhtäkkiä huomaat sellaisten energisoivien tyyppien vain lisääntyvän elämässäsi. Elämä kyllä osaa heittää ne oikeat ihmiset ja asiat jokaisen meidän kohdallemme. Eri asia on, pysähdymmekö huomaamaan ne.

Suunnataanpas siis avoimin mielin ja sydämin kohti hienoa torstai-iltaa. Muistetaan, että mitä vain ihanaa voi tapahtua!

Tämä melkein pitäisi tatuoida itseensä, jotta tämän muistaisi!