Kohti unelmia ja tavoitteita

Vietin tänään ajatuksia herättävää Hyvä minä ja mukava elämä -retriittipäivää Valmentamossa life coach Anne Karilahden johdolla. Minulla on ollut ilo tutustua Anneen työasioissa ja pidän hänen mutkattomasta tyylistään luennoida. Hän saa minut oivaltamaan asioita. Kerran Anne kyseli eräällä luennollaan, ovatko ajatuksemme sellaisia, että ne vievät meitä kohti unelmiemme elämää. Tuo lause jäi varmasti lähtemättömästi päähäni ja sinetöityi tänään hienoilla oivalluksilla, jotka tuntuivat pulpahtavan suoraan sydämestäni.

En käy kursseilla tai lue elämäntaito-opuksia siksi, että olisin itseeni tyytyymätön ja tahtoisin jotenkin muuttua paremmaksi. Ei ei. Toki minussa on oivallisia kehittämisen kohteita, mutta näen asian niin, että kun kerran treenaan kehoani liikkumalla, miksen myös harjoittaisi pääkoppaani erilaisin keinoin. Pyrin mieluummin vahvistamaan hyvää kuin keskittymään huonoon, myös itsessäni.

Retriitissä teimme runsaasti mielikuva- ja kirjoitusharjoituksia. Osa omasta kynän jäljestä sitten luettiin ääneen ennestään tuntemattomille pareille, mutta kumma kyllä se oli yllättävän helppoa eikä lainkaan häpeällistä tai jäätävää. Mietimme omia arvojamme, kartoitimme elämäntilanteitamme ja pohdimme, mistä asioista saamme energiaa. Minun muistivihkooni soljui tajunnan virtaa, runsaasti. Erityisen ison oivalluksen koin siinä, kun kirjasimme paperille oman unelmaelämämme käsikirjoitusta. Itse käsittelin harjoituksessa niin parisuhteen kuin muutkin ihmissuhteet, raha-asiat, vanhemmuuden, työn, uran ja menestymisen, fyysisen ja henkisen hyvinvoinnin, uuden kodin ja auton. Sen jälkeen meidän tuli miettiä, että a) mistä voin päättää itse b) mihin voin itse vaikuttaa c) mistä en voi päättää enkä voi vaikuttaa. No yllättäen kaikki kirjaamani asiat olivat joko a- tai b-vaihtoehtoa. Tajusin, miten iso rooli minulla itselläni on omassa elämässäni. No daa, tietenkin! Ja toki olen tiennyt tämän ennenkin, mutta pim, nyt se konkretisoitui kuin salama kirkkaalta taivaalta. Suosittelen kokeilemaan harjoitusta.

Meidän tuli myös miettiä, miten paljon asiat ja ihmiset elämässämme antavat meille energiaa ja miten paljon vievät. Itse arvelin luvuiksi 80 % ja 20 % eli olen hienosti plussan puolella. Kirjasin ylös hyvin arkipäiväisiä asioita, jotka minua energisoivat: esimerkiksi tyttäreni, työ, liikunta, taaperon kainalo, hellepäivä kesällä, meren tuoksu, raitiovaunun kolina, luonnon hiljaisuus ja tuoksu, syvän sininen väri. Jotkin asiat, esimerkiksi jotkut elämässäni olevat ihmissuhteet ja tietyt työasiatkin pohdituttivat minua. Olisin halunnut kirjoittaa ne ylös, mutta en vain voinut, sillä tällä hetkellä ne tuntuvat vievän enemmän energiaa kuin antavan sitä. Tilanne voi muuttua, sillä mikään ei ole niin varmaa kuin muutos. Olin ylpeä siitä, että olin uskaltanut olla itselleni rehellinen. Ymmärsin myös sen, että ne pienet asiat oikeasti ovat niitä isoja asioita.

Tavoitteiden toteuttamiseen saimme hyviä neuvoja. Tavoite tulee asettaa preesensiin ja se saa olla tarkka ja yksityiskohtainenkin. Ei-sanaa kannattaa välttää, sillä se, minkä kiellät, voi vahvistua. Näinhän olen asian huomannut omassakin elämässä. Ei kannata miettiä sitä, mitä ei halua, vaan sitä mitä haluaa. Toimii!

Meitä muistutettiin myös siitä, että voimme muuttaa vain itseämme. Törmään säännöllisin väliajoin tietynlaisiin ongelmiin esimerkiksi eri ihmissuhteissa. Tämä herätti minua jälleen miettimään myös omaa käytöstäni ongelmatilanteissa. Kun toistaa samaa kaavaa, muutosta ei tapahdu. En voi muuttaa toisia ihmisiä, muutan siis omia toimintamallejani. Lopputulos on erilainen, jos olen toiminut eri tavoin Tästä olen kirjoittanut aiemminkin, mutta aina vain se unohtuu itseltäni. Ah kertaus ja toisto, rakastan teitä!

Vielä yksi sana tavoitteista, unelmista ja haaveista. Tänään meinasi mennä aamukahvi väärään kurkkuun, kun surffasin Tammen sivuille katsomaan, joko uusi Tammenlehti-kuvasto (katsokaa s. 76) on ilmestynyt. Joko joko joko? No kyllä se oli! Pienen tärinän jälkeen oli pakko mennä kylmään suihkuun rauhoittumaan, niin vain menivät pasmani sekaisin innostuksesta.

Tuntui ihan huikealta nähdä oma monen vuoden takainen haave, unelma ja lopulta tavoite konkretisoituvan tällä tavalla. Vaikka timantti on yhä hionnassa ja työtä on vielä jäljellä, niin kyllä vain, pian unelma on totta. Tuntuu hyvältä ja nautin tästä olosta.

Tänään kun ajoin takaisin kotiin, maisema oli pakahduttavan upea. Taivas hohti vaaleanpunaisena ja maata peitti usva. Meinasin räjähtää hyvään fiilikseen! No, itseni tuntien sieltä tullaan taas kolinalla alas, mutta nautinpa tästä hetkestä.

Valoisaa lauantai-iltaa, teitä on jo paljon!

Tässä jälleen yksi unelmani muuttuu todeksi! Elämä on hyvä.