Kaksi hyvää päätöstä

Ohhoh, täällä on askarreltu ei suinkaan joulukoristeiden tai lahjapakettien, vaan muutaman kinkkisen työjutun kanssa, mutta valmista jälkeä syntyy. Lisäksi selvisi, että en saanut hakemaani parin tonnin apurahaa, jota olisin kipeästi tarvinnut. Nyt syksyllä apurahaa hakiessa pitikin olla jo yksi kirja julkaistu, mitä en ollut hakemuksessa huomannut. No, keväälläkään apurahaa ei tarvitse hakea toista kirjaa varten, sillä silloin se jaetaan esikoiskirjaa tekeville! Jaossa tulee olemaan myös puolen vuoden apurahoja, joten ehkä haen sitten sitä. Joka tapauksessa jouduin tirauttamaan pettymykseeni pienen itkun: kesto 8 minuuttia, paljon kyyneleitä. Itku auttoi, fiilis puhdistui samantien ja sain asian itkettyä pois mielestäni. Joulu saa tulla, heh.

Oikeasti, asiat järjestyvät, aina. Ja jotain vielä parempaa lienee sitten tulossa!

Tässä samalla olen tehnyt hyviä päätöksiä sekä oman että läheisteni elämänlaatua parantaakseni. Kuten sanottu, en usko uudenvuodenlupauksiin, joten olenkin alkanut toteuttaa näitä ajatuksiani samalta istumalta. Ai impulsiivinenko? No, ehkä hieman.

Kuten Facebookissakin kirjoitin, olin eilen kiirehtimässä ohjaamasta taaperon joulujuhlaan enkä päässyt autolleni, kun kävelytien tukki kivikuormaansa purkamassa ollut kuorma-auto. Turvallista purkua oli varmistamassa kaksi neonpukuista työmiestä, ja toiselta kysyin, mahtuuko kuorma-auton ohittamaan turvallisesti. Hän ystävällisesti vastasi minulle, että hetken kun odotan, niin sitten pääsen ja kaupan päälle saan odotellessa mukavaa seuraa.

No siinä sitten juttelimme niitä näitä samalla kun odotimme viitisen minuuttia, että tie vapautuu. Jutteluhetkestä tuli hyvä mieli luultavasti molemmille ja siitä oli hyvä toivottaa joulut ja jatkaa eteenpäin. Mutta, siitä tuli mieleen, että otanpa tavoitteekseni vaihtaa muutaman sanan jonkun vieraan ihmisen kanssa joka päivä! Ikinä ei tiedä, milloin on päivän ainoa puhekontakti jolle kulle.

Toinen päätökseni koskee kännykän räpeltämistä, joka on lähes automaattinen huono tapa missä tahansa. Nyt mennään jo kolmatta päivää ilman, että kännykkä on työpäivän päätteeksi esillä silloin, kun taapero on hereillä. Olen myös lopettanut kännykällä facebookkailun silloin, kun istun makkarissa odottamassa, että lapsi nukahtaa.

Sen sijaan olen alkanut tehdä nukkumatin tuloa odotellessani pitkästä aikaa meditointi- ja hengitysharjoituksia viime viikolla osallistumani keskustelu- ja meditaatioillan innostamana. Oli muuten kiinnostavaa, suosittelen!

Meditoidessa yksin minulla on tapana kuvitella itseni istumaan korkean vuoren jyrkänteelle, josta aukeaa tajuttoman upea maisema, hieman sellainen kuin viimekesän Turkin-reissulla tai jossain intiaanileffoissa voi olla. Joko hoen päässäni tiettyä lyhyttä rimpsua tai sitten vain tarkkailen hengitystäni. Pyrin istumaan selkä suorana ja rintakehä avoinna. Hengityksillä lasken yksi, kaksi, kolme (sisään) ja yksi, kaksi, kolme (ulos). Tai sitten jokaista sisään- ja uloshengitystä tahditan laskemalla yhdestä kymmeneen. Aina kun huomaan ajatusten laukkaavan…Mitä tänään syötäisiin? Oho, sukassani on reikä! Perhana, unohdin ostaa vessapaperia ja voijettä sentään, kahvikin taitaa olla loppu. Ai niin, täytyykin muistaa lähettää se meili…palautan numerot mieleeni. Aikaisemmin olen tehnyt toisinaan myös tehdä joogahengitystä.

Näinikkäästi. Jännityksellä odotan, millaisia terveellisiä vaikutuksia näillä kummallakin päätökselläni on, siis hengittely-meditaatioharjoituksilla ja yllättävällä sosiaalisuudella.

Tuosta syvään hengittämisestä saattaa muuten tulla aluksi vähän heikko olo. Sitä kun on tottunut hengittämään niin pinnallisesti, että kun kroppa saakin yhtäkkiä kunnolla happea, se voi tuntua lähes pökerryttävältä.

(Joulu)terveisiä maailman ääristä! Tuuli tuivertaa tukkaa ja maisemat on upeat. Kesällä Kappadokiassa. (Kuva: Mikko Hieta/Outdoor Media)

Upeaa viikon jatkoa! Ollaan kivoja toisillemme, kaikesta joulutohinasta huolimatta tai etenkin sen vuoksi!

P.s. Arvonta on suoritettu 11-vuotiaan onnettaren avulla. Kiitos kaikille mahtavista vastauksista! Ja onnea voittajakolmikolle, laitan teille vielä meiliä tulemaan!

Tällä kertaa kirjat lähtevät siis seuraaville:

Jan Sundell, hanki lihasta ja polta rasvaa -kirjan (Tammi 2012) saa itselleen HEKE, joka sanoi näin:
”Mä lähden tavoittelemaan ensi vuonna kiinteämpää ja lihaksikkaampaa kroppaa! Nyt on jo 13 kg tippunut ja loppurutistus jäljellä. Nämä laihdutus ja treenaaminen – muutokset aloitin jo syksyllä ja tämä elämäntapa lisää omaa hyvinvointia valtavasti.”

Dalai-Laman Myötätunto-kirjan (Basam Books 2011) saa itselleen SUNSHINE, joka sanoi näin:
”Toivon uudelle vuodelle ison kassillisen rohkeutta viedä iso elämänmuutos loppuun, sekä sen myötä pistää minun hyvinvointini pitkästä aikaa oman prioriteettilistani tähtikaksikkoon.”

Anne Lindholm-Kärki, Uni tuntee sinut -kirja (Basam Books 2012) lähtee LAURALLE, joka sanoi näin:
”Ensi vuonna minun tavoitteenani on arvostaa enemmän itseäni ja omaa osaamistani niin ihmisenä, äitinä kuin työntekijänä ja ammattilaisena. Kun arvostaa itseään, se näkyy myös ulospäin. Tavoitteeni on olla myös avoin ja valmis, jos rakkaus tulee elämääni, mutta muistaa olla onnellinen vaikka se ei tulisikaan.”