Siivouspäivä meditatiivisessa hengessä

Aamu on kulunut siivotessa. Olemme siitä ehkä omituinen viiden hengen perhe, että meillä ei ole tiskikonetta eikä myöskään pyykinpesukonetta. Tiskit hoituvat siis käsin ja pyykkitupavuoroa varaamme pari tuntia kerrallaan silloin kun tarvis on. Tänään kaikki muu tuli tehtyä, mutta pesutuvassa oli jälleen ryysistä. Pyykinpesukone on ostoslistalla, sillä kun treenikausi jatkuu, niin naapuritalossa sijaitsevassa pesutuvassa ramppaaminen on aika rasittavaa, erityisesti jos apurina on ihastuttavan toimelias kaksivuotias.

Epäsiisteyttä en kestä kovin hyvin, siksipä siivoan mielelläni eikä siivoaminen oikeastaan ikinä tunnu pakolta, vaan enemmänkin mielihyvää tuottavalta toiminnalta. Olen oppinut näkemään sen meditatiivisena toimintana. Omien pikku kätten jälkeä, kauniin puhdasta kotia on mainiota ihailla.

Muutaman kerran aikaisemminkin olen maininnut Eckhart Tollen ajatuksen siitä, että tekee sitä sitten mitä tahansa, tärkeintä on keskittyä tekemiseen, sillä hedelmät tulevat ajallaan. Tämä ajatus sopii myös siivoamiseen. Sitä paitsi tykkään erityisesti tiskata, astioita pesuvedessä harjalla pyöritellessä tuntuu siltä kuin ajatuksetkin virtaisivat – helposti, vaivattomasti ja omalla painollaan.

Eilisiin uniasioihin palatakseni: viime yönä heräsin taaperon tiukkaan komentoon pappa mamma säng samalla kun samainen pallero kapusi kainalooni nukkumaan. Olin juuri mehevässä kohdassa näkemässä unta siitä, miten elämäni järjestyi pala palaselta. Tartuin pimeydessä kynään ja lattialla olleeseen muistivihkoon huomasin aamulla raapustaneeni kammottavilla harakanvarpailla seuraavaa: Vastoinkäymisistä selviäminen, ratkaisut, enkelit, kaikelle löytyy oma täydellinen ratkaisunsa ja näin kuuluu mennä.

Ehhehe. Seuraavaksi siis niin alan puhua kukille. Mutta enkeliapua olen pyytänytkin useana päivänä Lorna Byrnen ja myös Timanttihiomon ihastuttavan Katin innoittamana.

Ehkä alkuviikon persreikäpäivääkin tarvittiin, sillä tuntuu olleen puhdistava vaikutus. Sen jälkeen olen lillunut omituisessa mielenrauhassa ja pystynyt antamaan ajatusten tulla ja mennä. Olen ollut vakuuttunut siitä, että kaikki on just niin kuin pitääkin eikä vain melkein ja hommat ovat järjestyksessä ennen kuin huomaankaan. Muuten tuohon yllä olevaan, kun luettelin noita puoliunessa kirjaamia asioita perheelleni, niin hyvin nopeasti minut tipautettiin maan pinnalle: no älä nyt vain jää odottelemaan, kyllä asioihin pitää itse tarttua. Ehhehe. Enhän minä osaa olla viittä minuuttia paikallani, joten tuskinpa on pelkoa, että jäisin sohvalle makaamaan ja odottamaan, että asiat hoituvat ilman omaa panosta. Aion muuten tänä vuonna harjoitella vielä enemmän juuri sitä, että olen joka päivä edes lyhyitä hetkiä tekemättä mitään. Meditointi on sujunut jo kohtalaisen hyvin kolmatta viikkoa, ja se on itselleni yksi oivallinen harjoitus tällä saralla.

Perhe on kyllä paitsi parhaita opettamaan kärsivällisyyttä, myös aivan loistava jalkojen maassa pitäjä. No, tuskin maltan odottaa, mitä viisauksia ensi yönä sisältäni kumpuaa!

Nyt lähden elokuviin, koska olen niin ansainnut ihanan rauhallisen leffahetken tiukan puurtamisen jälkeen.

Iloa sunnuntaihin!

P.s. Myös Onnenoman Tuulevi on ollut meditatiivisissa silitystunnelmissa.

Kysyi hän aamulla itseltään ja tarttui imuriin. (Kuva: Pinterest)