Liian vanha ja lihava…

Vai ei ehkä sittenkään?

Syksyllä kaikki on synkeää, joten ihan turha edes yrittää olla iloinen. Maanantai, sepä vasta p**** päivä onkin. No siis enhän mä voi hakea sitä uutta duunia, kun ei mun ammattitaito riitä siihen kuitenkaan tai vaikka riittäisikin, ne ottaa kuitenkin jonkun muun. Ja siis se sushikurssi, en siis todellakaan voi osallistua sille, koska enhän mä osaa tehdä sushia ollenkaan! Ja koska mä oon näin pullukka, mä voin ihan hyvin syödä lisää suklaata, sillä enhän mä kuitenkaan laihdu. Mun on ihan turha mennä ihmisten eteen luennoimaan, koska mähän olen jännittäjä. No tietty mä myöhästyin tuosta bussista, ainahan ne menee mun nenän edestä.

Aargh.

Oikein piti pinnistellä, kun mietin, millaisia uskomuksia meillä voi olla. Jotain olen näköjään tässä ajan kanssa oppinut, kun osaan aika pitkälle ottaa asiat vastaan freesillä katseella ja otteella. Aika huikeaa siis on huomata, että ainakin ne isoimmat omat, elämää rajoittavat uskomukset ovat poissa. Siis todella, ne ovat kadonneet kuin tuhka tuuleen. Ja jos minä olen päässyt valintojani ja itselleni kuvittelemiani vaihtoehtoja rajoittavista uskomuksista eroon, niin kyllä pääset sinäkin. On oikeasti paljon siistimpää katsella maailmaa sillä silmin, että ei anna omien ajatusten estää itseä tekemästä asioita tai tavoittelemasta jotain uutta. Tupsahti mieleen muuten vielä yksi omakohtainen uskomus, joka liittyy uraani liikunnanohjaajana. Kun huomasin tahtovani alkaa ohjata ryhmäliikuntaa 15 vuotta sitten, kuvittelin jo olevani liian vanha aloittelemaan uraa ohjaajana, kun moni tuttuni oli aloittanut jo pari vuotta aiemmin. HAHAHAHAHHAHA! Ehkä tikahdun nauruun. Tuo nimittäin oli yksi typerimmistä uskomuksistani ikinä, onneksi lakkasin kuuntelemasta sitä ja aloin toteuttaa intohimoani.

Kun itselleen jää kiinni jostain tuollaisen muka 100 prosenttisen totuuden laukomisesta yeah right, kannattaa pysähtyä ja kysyä itseltään, että tarvitsenko vielä tätä uskomusta? Mitä tämä uskomus antaa minulle? Onko se todellakin totta, että en edes voi hakea uutta työpaikkaa ja antaa heille parasta vaikutelmaa haastattelussa, vai uskonko itse todella siihen, että parhaat duunit menevät aina jollekulle muulle?

Uskomukset ovat jotain, jotka tuntuvat istuvan alitajunnoissamme aika tiukasti. Ne ovat kuin valheita, joita riittävästi mielissämme pyöriteltyä alamme itsekin uskoa. Mieluummin kannattaakin muuten hyödyntää vahvistavien ja myönteisten voimasanojen ja -lauseiden käyttöä, sillä toiston kautta nekin voivat yhtä lailla uskomusten tavoin muuttua meidän totuudeksemme. Minä osaan. Minä pärjään. Minä ratkon pulman. Minä pystyn tähän. Minä saan sen työn.

Samalla tapaa kuin meillä on usein tapana roolittaa itsejämme, voimme myös luoda itsellemme mitä erilaisempia ja uskomattomampia uskomuksia ja vieläpä niellä sen kaiken! Ihan tuosta noin vain, kirkkain silmin.

Onneksi aina ei tarvitse olla niin ehdoton. Olen itse oppinut kyseenalaistamaan omaa mieltäni. Kun tekisi mieli sanoa (ja toisinaan vielä sanonkin, pirskatti sentään) että aina mä myöhästyn bussista eikä ikinä aurinko paista silloin, kun mä haluan lähteä lenkille, niin näpäytänkin itseäni kysymällä, että jaa, ihan ainako ja todellako ei koskaan, ikinä ei siis milloinkaan.

Sitä minäkin.

Olemme juuri sitä, mitä uskomme olevamme ja se on se, mikä meitä toisinaan rajoittaa ja estää myös tekemästä asioita. Kykenemme niihin asioihin, joihin uskomme kykenevämme. Olemme niin paljon enemmän kuin mielemme välillä antaa ymmärtää!

Loistoviikkoa sinulle! Niin kauan kun mikään ei ole varmaa, kaikki on mahdollista.