Hankalien tilanteiden mantra..

..tulee tässä postauksessa!

Kirjoitin eilen Facebookissa, kuinka olin onnistunut jälleen olemaan aika zen kolmevuotiaan voimakkaasta uhmailusta riippumatta. Rakkaalla kuopuksellani on ollut nyt runsaasti päiviä, jolloin kaikkeen vastataan EIEIEI tai sitten vaaditaan kovaan ääneen jotain, mitä ei voi saada juuri sillä hetkellä. Tai sitten ei suostuta pukemaan, juostaan karkuun, ei suostuta kävelemään tai melkeinpä mitä tahansa normimeininkiä tuon ikäisen kanssa siis. Eilen metroasemalla kaikui ihan jäätävä HALUAN PILLIMEHUA -karjahdus, ja kyllä, se oli ihastuttava tyttäreni. Kohtalaisen vaivatta pystyn pitämään zen-tilani kuopuksen kanssa, mutta murrosikäisen kanssa tämä onkin ollut haastavampaa. Harjoitukset jatkuvat ja olen sitä mieltä, että kaikki näissä asioissa pärjääminen lähtee siitä, että tuntee itsensä. Kyllä vain henkisen työn ja itsetutkiskelun hyödyt näkyvät niin monessa arjen tilanteessa.

No miten sitten olla zen, kun tekisi mieli polkea jalkaa ja karjua itsekin? Eilen oikein fiilistelin niitä ärsytyksen tunteita itsessäni ja kehossani, joita rakas kuopukseni minussa paikoin esiin nostatti. Mietin, että enhän voi aikuisena antaa kolmevuotiaan pompotella minua tunnetilasta toiseen ja lopulta muistin sen, että kukaan ihminen tässä maailmassa ei voi saada minua raiteiltani, ellen itse anna siihen lupaa. Helposti sitä vain tulee ainakin toisinaan lähdettyä niin pienten kuin isojenkin riitapukarien kanssa taistelemaan, vaikka siitä ei ole mitään hyötyä.

Tässäpä tulee yksi vinkki, joka minua on auttanut suuresti pitämään itseni viilipyttynä erilaisissa ristiriitatilanteissa oli kyse sitten kenestä tahansa toisesta osapuolesta. Kun huomaan, että ärsytys alkaa nousta itsessäni, alan hokea mielessäni lausetta Minä olen rakkaus. Olen aiemmin assosioinut tämän Minä olen rakkaus -lauseen mukaviin muisti- ja mielikuviin, jolloin kuin automaattisesti myös lausetta hiljaa mielessäni lausuessani noita mielikuvia tulee ajatuksiini, suupielet kääntyvät hymyyn ja kehoon tulvahtaa mukava tunne. Lauseen herättämiä mielikuvia ovat itselläni esimerkiksi myrskyävän meren katselu tai aurinkoisella laiturilla paistattelu. Metsässä samoilu ja kesän tuoksujen nuuhkiminen. Hikinen sisäliikuntarääkki tai juoksulenkki sateisessa, usvaisessa ja hämärässä peltojen keskellä. Joku iso onnistuminen, joka herättää vielä pitkän ajan jälkeen mukavia fiilareita. Näitähän voi kaivella itsestään esiin loputtomiin.

Lopulta ei tarvitse enää edes ajatella niitä ihania mantran nostattamia mielikuvia, pelkkä Minä olen rakkaus -lauseen lausuminen riittää tekemään olon hyväksi. Ja kun alkaa tuntea olonsa taas hyväksi, alkaa tuntea, että koko maailman rakkaus on omassa itsessä eikä silloin vain voi olla ärsyyntynyt, vihainen, kiukustunut tai mitään muutakaan negatiivista. Minä olen rakkaus. Tosi nopeasti tämä saa itseni taas tasaisen rauhalliseen mielentilaan ja jaksan pitkäpinnaisesti jatkaa väsytystaistelua vaikka sitten siitä, puetaanko ne hanskat käteen vai ei, kun ulkona on 15 pakkasastetta. (Todellakin puetaan.)

Joskus kymmeneen laskeminen tai vessaan sulkeutuminen minuutiksi (kuten tänään aamulla tein) jeesaa myös. Mutta pitkäaikaisempaan rauhallisuuteen pyrkiessä itselläni tämä Minä olen rakkaus -mantra toimii huomattavasti paremmin. Ja lausetta voi hokea toki milloin tahansa ja missä tahansa, ilman, että mikään edes ärsyttää. Kannattaa kokeilla!

Iloista keskiviikkoa!

Minä olen rakkaus! Ihana kesämuisto viime heinäkuulta.