Päätös olla valo maailmassa..

…tekee omatkin fiilikset mahtaviksi. Huippupäivä!

Eilen aamulla tosin stressinpoikanen meinasi hyökätä kimppuun johtuen päivän kireähköstä (ja hei, ihan itse omin pikku kätösin laatimastani) aikataulusta. Onneksi puolilta päivin ymmärsin ottaa iisisti ja näin se taas nähtiin, hommat sujuivat, kuten oli tarkoitus ja olisivat sujuneet ihan ilman sitä pienimuotoista aamuista hampaiden kiristelyä. Tämä päivä on ollutkin taas ihan erilainen, ihan huippupäivä heti kello viiden heräämisestä lähtien. Päätin jo silmäni avatessa olla valo tässä maailmassa, ja se vaikutti olevan onnistunut päätös. Kaikki on vain soljunut eteenpäin omalla rauhallisella painollaan ja tuntui, että eilen hiljaa mielessäni heittämään avunpyyntöön vastattiin tänään jopa tuplasti! Niin se menee, kuten alla olevassa kuvassa. Vaikeinta vain on luopua peloista, jotka hienoista päätöksistä huolimatta aina tuppaavat muistuttamaan itsestään erityisesti silloin, kun on väsynyt, apea, kiireinen tai jotenkin muuten poissa siitä maailmankaikkeuden hyvän virrasta.

On se kuitenkin jännä, miten helposti tällainen normi-ihminen lipsahtaa sinne stressaamisen puolelle, vaikka hyvin tietää ja nahoissaan tuntee, ettei siitä ole mitään hyötyä. Mutta joka kerran jumitusaika siellä epätoivossa on lyhyempi, ehkä tässä vielä itsellenikin käy niin, että lopulta koittaa hetki, kun epätoivoa ei tarvitse kokea enää lainkaan. Että huolimatta siitä, millainen kaaos tai kiire ulkomaailmassa ikinä vallitseekaan, olen sisältä rauhallinen. Zen. Se on tavoitteeni ja sen toteutumiseen jaksan yhä uskoa.

Näin tein, näytti toimivan. (Kuva: Pinterest)

No, mikä tästä päivästä sitten on tehnyt niin mahtavan? No moni asia ja toisaalta ei mikään erityinen. Toki tämän päivän ehdottomia kohokohtia oli se, kun kävin Helsingin Urheiluhieronnassa tunnin hieronnassa (53 e). Hierojani Sissi keskittyi enimmäkseen vasemman ongelmajalkani lihaksiin ja näin se oli, kuten osteopaattikin jo syksyllä totesi, vasen pakarani ja lonkan ulkokiertäjä olivat yhä aivan jumissa. Oikeasti siinä vaiheessa kun pakaraa aamutuimaan käsiteltiin, näin tähtiä ja kyyneleitäkin tuli vuodatettua muutama, paitsi onnesta, että pääsen pian kuntoon, myös siksi, että hieronta sattui aivan hemmetisti. Ensi viikolla homma jatkuu lyhemmällä sessiolla ja keskitymme polven seutuun. Olen niin iloinen siitä, että alan saada itseäni kuntoon. Enkä nyt jälkikäteen voi ymmärtää, miten kovaa olen treenannut ja miten huonosti olen huoltanut itseäni! Kehonhuollon merkitys on toki ollut aina tiedossani, mutta näin se menee, itse opin näemmä useimmat asiat niiden laidasta riippumatta kantapään kautta.

Hieronnan jälkeen olin aivan kuin puulla päähän kopautettu ja pihamaalla. Olin sopinut ystäväni kanssa sushitreffit, enkä meinannut löytää ravintolaa, jossa meidän oli määrä tavata, vaikka ajoin siitä juuri eilen bussilla ohi! Onneksi hieman myös henkisesti vetristyin, että minusta saattoi olla jotain seuraakin. Olen viime aikoina alkanut skarpata paitsi kehonhuollossa, myös ystävien tapaamisessa. Onneksi ne, jotka ovat tarkoitettu kulkemaan kanssani, eivät ole minnekään kadonneet vaikka emme ole nähneetkään usein. Tosiystävä ymmärtää erilaiset elämäntilanteet ja myös sen, että työpäiväni ovat ihan oikeasti kaikki erilaisia ja tilanteeni saattavat muuttua salamannopeasti.

Omnomnom! Sanoo hän, joka maistoi sushia ekaa kertaa kolmekymppisenä, hahaha!

Viime päivinä olen miettinyt myös lukuisia unelmiani ja tehnyt monenlaisia niihin liittyviä päätöksiä. Ensinnäkin uskon yhä, että kaikki mitä haluaa, voi tapahtua. Nähtiinhän se jo viime vuonna ja sitä edellisenäkin. Halusin Naisen iholla -kirjalle kustannussopparin, sain sen. Viime vuoden teemana oli muutto kahden naapurikaupungissa vietetyn harhavuoden jälkeen Helsinkiin, no täällä ollaan. Kaikista kohtaamistani vastoinkäymisistä (eli asioista, jotka menevät eri lailla kuin minäminäminä haluaa) huolimatta uskon yhä, että uskominen omaan asiaansa on yksi tärkeimmistä. Ja sen jälkeen kun on aistit avoinna, merkkejä siitä, että meillä on täällä backuppia jos minkälaista, alkaa tulla. Usko on sitä, että uskot siihen, mitä et silmillä näe. Palkinto uskosta on se, että näet silmillä sen, mihin uskoit. Seuraava unelmani ja tavoitteeni olkoon reissu lempikaupunkiini Berliiniin.

No nyt tuli monta teemaa samassa paketissa. Sillisalaattisin torstaiterveisin!

Uusi sloganini. (Kuva: Pinterest)