Perhoset vatsassa..
..kertovat usein järkeilevää mieltä enemmän. Ja joskus pieni jännitys on vain hyvä juttu.
Epävarmuuden keskellä sinun voi olla joskus vaikea luottaa siihen, että elämä kantaa. Moni projekti on pitkä ja hedelmät näkyvät sitten joskus. Sinun on opittava odottamaan luottavaisesti. Et voi pakottaa asioita etenemään nopeammin. Ja sitä paitsi pakko on useimmiten huono motivaattori, oli kyse mistä tahansa. Asiat eivät aina tapahdu silloin kun sinä tahdot, että ne tapahtuisivat.
Luota omiin tuntemuksiisi, fiiliksiin ja perhosiin vatsassa, ne kyllä kertovat usein jopa mieltä enemmän, missä menet. Ja jos haluat uusia lopputuloksia, tee asiat eri tavoin kuin ennen. Niin helppoa on kangistua kaavoihinsa ja alkaa toimia automaattiohjauksella, tänäänkin. Onko kyse sitten mukavuudenhalusta vai pelosta, vai kummastakin. Mitä tapahtuu, jos nyt teetkin vanhan käytösmallin sijaan jotenkin toisin?
Aina ei tarvitse edes tietää tarkkaan. Riittää, että rohkaistut kokeilemaan uusia keinoja. Jos menee metsään ensimmäisellä kerralla, niin onneksi voit aina nousta.
Niin kauan kun vain pysyn siellä, missä hommat menevät niin kuin ne on aina tehty, vaikka lopputulos sitten ei olisi edes niin hyvä kuin se voisi olla, mitään uutta ja virkistävää ei tapahdu. Minunkin on pakko pystyä venymään pois mukavuusalueeltani, ainakin silloin, jos toivon elämääni jotain uutta. Välillä epämukavuutta on pakko sietää, että saa palkinnon. Joudun arjessani laittamaan itseni alttiiksi monille asioille, mutta lopulta se on sen arvoista. Kun huomaan pystyväni sellaiseen, mitä en olisi itsestäni uskonut, vahvistaa se sisäistä voimaani entistä enemmän.
Upeaa uusien mahdollisuuksien perjantaita sinulle! You can do it!
P.s. Olisi kiva kuulla lisää, kuka siinä sinun tuolissasi ruudun toisella puolella tekstejäni lukee. Arvostan suuresti jokaista pientäkin merkintää ja kommenttia!
Heidi
Kaksikymppisenä hain TaiKiin sisustustusta opiskelemaan kahteen otteeseen, en päässyt sisään. Siitä alkoi tyhjän päällä liito… Vuosia tuskailin etten tiedä mitä elämälläni tehdä. Muutin ulkomaille, opiskelin pari muuta ammattia, perustin perheen, avasin ravintolan. Silti sisälläni oli tyhjä olo, en löytänyt sitä omaa juttua.
Viimeiset pari vuotta luin paljon self help-kirjoja (ei tule just suomeksi sana mieleen…), meditoin ja yritin väkisin löytää sen jutun. Eipä löytynyt.
Yhtenä päivänä kesällä luin kirjaa, jossa tehtiin mielikuvaharjoituksia, nopeita vastauksia paperille. Niitä sitten ynnäten tajusin, että se oli edelleen se sisustus missä koin olevani hyvä ja mitä halusin tehdä. Olin vaan jotenkin blokannut sen mielestäni 15v sitten tapahtuneesta epäonnistumisen takia. Pyöritin asiaa kaksi päivää mielessäni, etsin koulun kaupungistamme ja kävin juttelemassa siellä.
Kolmen vuoden sisustusarkkitehtuuriopiskelut alkoivat tänä syksynä, ja vaikka toki koulu jännitti ja olen 15vuotta muita vanhempi, on kuin vihdoin palaset olisi loksahtaneet paikalleen ja olen kuin uudesti syntynyt.
Toki välillä mietin, kuinka olisi ollut helpompaa opiskella silloin parikymppisenä, mutta ehkä en sitten ollut silloin vielä valmis. Nyt herään innoissani aamulla, sitä ei ollut tapahtunut vuosiin.
Mukavaa päivää Jenny ja kaikki muutkin!!!
Anu
Täälläkin aloitetaan aamuja kynttilänvalossa, herätään ennen kellonsoittoa inspiraation puuskaan, aamukahville istahtaessa avataan älyluurin aloitusnäytöstä Vastaisku ankeudelle. Ja jos aamuahkera Jenny on jo ehtinyt postata päivän innostavan ajatuksen, niin se on ihan parasta aamiaisseuraa se. Ja jos ei oo ehtinyt, nostetaan vaan hiljaa henkiset peukut pystyyn Jennyn projekteille, minkä kimpussa se ikinä siellä touhuaakin. Jotain se aina duunaa ja sit se oivaltaa ja levittää hyvää. Arjen sankarilta arjen sankareille! 🙂
Kiitos Jenny!!
Sini
Olen vasta ihan juuri alkanut lukea blogiasi. Blogisi on aivan mahtava ja saan siitä voimaa ja iloa elämääni. Lukiessani blogiasi minulle tulee oikeasti sellainen olo, että kaikki on mahdollista kun siihen oikeasti uskoo. Pitää vain päästää irti haitallisista ajatusmalleista ja toimintatavoista. Positiivisuus ja usko siihen, että elämä todellakin kantaa, antaa meille mahdollisuudet saavuttaa elämässä ihan mitä vaan. Ihanaa perjantaita sinulle ja kiitos vielä kerran aivan mahtavasta blogistasi!!! 🙂
Memmu
Ahkerasti täälläkin blogia luetaan, mutta vähemmän ahkerasti tulee kommentoitua… Usein kyllä aion kommentoida ja alan jo kirjoittaakin, mutta sitten iskee se sensuuri, että kun ei saakkaan tarpeeksi fiksua ja filmaattista tekstiä aikaiseksi niin jää sitten kokonaan kommentoimatta! >.<
Mahtava blogi! <3 Paljon ajatuksia tästä on herännyt, toivottavasti jostakin löydän tuota samaa energiaa, voimaa ja oivalluksia omaankin elämääni.
Positiivista energiaa projektiin, innolla jo odotan kirjan lukemista!
…ja sitten äkkiä enteriä perään, ennen kuin se sensuuri iskee! =P
Jenny/Vastaisku ankeudelle
Anna palaa vain MEMMU, ilman mitään itsesensuuria 🙂 Kiitos kommentistasi ja ihanaa päivää sulle!