Kuohahduksia ihmissuhteissa

Välillä ihmissuhteissa kuohuu ja rytisee, vaikka sitten niiden rakkaimpien kanssa. Johtuukohan se usein siitä, että toinen tekee asian eri tavalla kuin itse tahtoisi.

Erityisesti kolmen eri-ikäisen lapsosen vanhempana ja vieläpä uusperheessä elellessä sitä saa tasapainotella, mutta välillä tulee yhteentörmäyksiä puolin ja toisin. Loppuviikosta onnistuin ärsyttämään täysi-ikäistä tytärtä (kylläkin minunminunminun mielestäni tahtomattani) niin, että lopulta hän lähti jumppaan ja minä mökille, kumpikin herneet nenässään ja musta pilvi pään yläpuolella.

Jos joskus vuosia sitten hermostuin paljon helpommin johtuen hankalasta elämäntilanteesta ja huonosta itsetuntemuksesta (seliseliseli), nykyään kupoliani kiristää oikeastaan ainakaan isosti vain harvoin. Mutta läheisten ihmisten kanssa ei aina muista, että toisinaan kaikkien kannalta olisi järkevää vain antaa olla. Että antaisi ärsytyksen tunteen tulla, olla ja hiipua, ennen kuin ryhtyy draamakuningattareksi. Että omaa oikeassa oloaan (kröhöm) ei tarvitse tuoda isosti esille. Aika helposti sitä saa tehtyä kärpäsestä härkäsen, jos lähtee kiukun tunteeseen mukaan. Sen fiiliksen, kuten minkä tahansa fiiliksen, kanssa voi myös vain olla ja istua, mutta joskus tämä hyvä ohje unohtuu.

Mutta niinpä se vain minäkin halusin kertoa kesken jääneestä asiasta tyttärelle mielipiteeni. Kun hän ei kerran kuunnellut ja lämäytti oven kiinni edessäni, jatkoin keskustelua tekstiviestitse.

Yksin.

Välillä mietinkin, että joskus muna on kanaa viisaampi.

No tottahan on ainakin se, että olisin voinut olla viesteissäni rakentavampi ja pysyä asiassa, enkä tarttua muihin, kyseiseen asiaan liittymättömiin epäkohtiin, kuten siihen, että hän ei saanut tänäkään vuonna kesätöitä. Olin jo pilata (lähinnä kai itseltäni) koko viikonlopun, kun en saanut mitään vastausta. Pahimman harmituksen hetkellä sitten tartuin muistivihkooni ja kirjoitin ylös muutaman lauseen, jotka selkeyttivät ajatuksiani. Jo helpotti! Ja siitä ei mennyt kuin hetki, kun lapsikin semileppyneenä vastasi.

Miten toimit, kun teinisi tai aikuisuuden kynnyksellä oleva lapsesi ärsyttää sinua ja saa sinut raivon partaalle? Tähän väliin pikku huomautus: Jos on kiinni sisäisessä voimassaan, ei anna kenenkään ärsyttää itseään raivon partaalle, se ei vain onnistu, koska itsellä on siinäkin hetkessä voima ja balanssi.

Huudatko, kiroatko, uhkailetko ja lähetätkö 15 tekstiviestiä?

Vaikka tekisit niin, todennäköisesti huomaat, ettei se tuota toivomaasi tulosta. Silloin toinen on kuin simpukka. Mitä agressiivisempaa on käytöksesi, sitä tiiviimmin hän sulkeutuu eikä vastausta kuulu. 

Sinulla on kuitenkin useita vaihtoehtoja. Tärkeintä on, että ensin rauhoitat itsesi pahimmasta tunnekuohusta. Vaikka toinen harmittaisi sinua kuinka, pyri ajattelemaan hänestä niin lämpimästi kuin siinä tilanteessa pystyt. Mieti hänen hyviä puoliaan: mitä hän osaa tehdä hyvin ja missä hän viimeksi onnistui. 

Myös pikku hengähdystauko kommunikoinnista voi tehdä hyvää. Anna toiselle tilaa ja rauhaa ja lakkaa välittämästä. Keskity johonkin mukavaan. Vaikka toinen olisi käyttäytynyt älyttömästi, älä silloinkaan ota hänen käytöstään henkilökohtaisesti. Kun pöly laskeutuu, ota asia hyvässä hengessä puheeksi. 

Sinä kestät tiukat paikat rakkaidesi tai kenen tahansa kanssa, koska olet vahvasti kiinni omassa voimassasi.

Kaikissa meissä on varjomme. Se, että raivostuit, kertoo siitä, että rakastat.

Haa, tämähän saattaa muuten jopa toimia myös ”hankalien” sukulaisten, puolisoiden, ystävien, ex-kumppanien tai naapurien kanssa. Joskus on myös hyvä katsastaa peiliin.

Ja hei, myös nämä pari ajatusta ovat useimmiten toimineet hyvin: Älä mene vihaisena nukkumaan. Älä lähde ärsyyntyneenä toisen ihmisen luota. Pyydä ja anna anteeksi. Muista rakkaus. Lakkaa haluamasta olla aina oikeassa. Elämä on kompromisseja. Päästä irti äläkä pakota. 

Koska milloinkaan ei voi tietää, mitä maailmassa tapahtuu. Ego on se, joka ärsyyntyy toisen jutuista ja sanomisista. Todelliseen voimaan yhteydessä oleva tyyppi vaikka nipistää itsensä hereille pahimmasta ärsytyksestä ja muistaa rakastaa silloinkin, kun egon mielestä toinen ei sitä ehkä ”ansaitsisi”.

Mutta koska olemme ihmisiä, hermostuminenkin on inhimillistä. Onneksi se menee ohi, jos ei pian enää kohdalle osukaan.

Harjoitukset jatkuvat.

Ihanaa uutta viikkoa sinulle.

Tätä maisemaa katsoessani viimeistään laskeutuu rauha.