Unelma, joka ei jätä rauhaan…
… sellaisia on. Tiedätkö tunteen? Onko sinulla(kin) unelma, jolta et vain saa rauhaa?
Taas perjantai! Työviikko hurahti taas sitä tahtia, että en voi kuin ihmetellä, mihin kaikki aika katosi. Kun viikossani tuntuu olevan vain maanantai, perjantai ja sunnuntai, haluaisin välillä niin kovasti ne lapsuuden loputtomat kesät takaisin.
Kiihtynyt ajankulu saa minut elämään yhä enemmän hetkessä. Ymmärrän koko ajan lisää siitä, miten turha on junnata vanhan scheissen parissa tai olla liikoja tulevaisuudessa.
Toki kaikkea mukavaa tulossa olevaa tapahtumaa saan fiilistellä, mutta samalla muistan sen, että tämä hetki on tärkein.
Koska eihän siitä synny hyvää, jos vain jatkuvasti eläisi jossain muualla, menneessä tai tulevassa. Sehän kertoo siitä, että ei tahdo hyväksyä tätä hetkeä. Silloin kääntää selkänsä elämälle.
Omalle elämälleen.
Sille arjelle, jota olemme täällä elämässä.
Sitä en halua. Et sinäkään, uskon niin.
Mutta: Koska aika tuntuu kuluvan niin nopeasti, oivalsin myös sen, miten tärkeä on tarttua niihin unelmiin. Muuttaa se haave tavoitteeksi, jolta ei saa rauhaa. Se unelma, joka tunkee kasvoillesi joka kulman takaa. Se haave, josta näet yöllä unia. Sen laittaminen toteen ei tarkoita sitä, ettetkö haluaisi tätä hetkeä.Sitä unelmaa kohti askeleen ottaminen kertoo siitä, että arvostat itseäsi niin paljon, että tahdot itsellesi sopivinta mahdollista, ehkä parasta.
Minä tartuin siihen jo. Otin ensimmäisen askeleen. Sille näytettiin pikkiriikkisen vihreää valoa. Seuraavan parin vuoden aikana haluan katsoa, miten käy. Ja jos haaveeni ei osoittaudu minulle mahdolliseksi, en ainakaan loppuelämääni jossittele, että olisinpa minä ja mitä jos. Jos asia onnistuu, mietin myöhemmin, miten toimia, kun aika on.
Vaikka tiedän jo nyt, kuinka toimisin.
Tarttuisin tilaisuuteen ja kiittäisin itseäni siitä, että annoin itselleni sen mahdollisuuden. Että uskalsin kuunnella sydäntäni. Etten antanut tekosyiden olla esteenä. Että uskalsin yrittää. Että uskalsin ottaa ensimmäisen, sen vaikeimman askeleen. Vaikka elin hetkessä, uskalsin nähdä hetkittäin pidemmälle.
Sillä kaikki järjestyy, jos niin on tarkoitus.
Kun jokin asia tulee sydämestä, sen voi kieltää hetkeksi, mutta lopulta siltä ei voi ummistaa silmiänsä. Koska silloin kun jokin tulee sydämestä, sen palolta ei saa rauhaa, kunnes edes on yrittänyt. Ottanut sen vaikean, ensimmäisen askeleen.
Minä tiedän sen. Minä tiedän myös, että sinä tiedät sen.
Muista, että mikä vain on mahdollista, jos mikään ei ole varmaa.
Ihanaa perjantaita! Ole tässä hetkessä, mutta kuuntele sydäntäsi. Se kannattaa.
Huli/Meanwhile in Longfield..
Hetkessä eläminen on mulle iso haaste. Olen asiaa myös miettinyt ja yrittää parantaa tapaa elää tässä hetkessä eikä tulevassa. Treeniä se vielä vaatiin, mutta hiljaa hyvää tulee. 🙂
Jenny/Vastaisku ankeudelle
Joo, ihan sama täällä! Välillä se on vaikeaa, välillä tosi helppoa. Mutta harjoitusta vaatii yhtä kaikki! Kiitos kommentistasi 🙂