Hyvä elämä

Affirmaatioiden voima

Kun juhlii joulua toimeliaan ja puuhakkaan yksivuotiaan kanssa, ei ole juuri perinteistä lukurauhaa. Siitä huolimatta kahlasin läpi huikean hyvän kirjan: ruotsalaisen Annastina Vrethammarin Ajattele elämäsi hyväksi -opuksen (Tammi 2009). Ehdin jo googletella kirjan perään, sillä tahdon hankkia sen omakseni, Adlibriksen alessa se maksaa 3,90 e!

Kirja kertoo myönteisestä ajattelusta, uskonvahvistuksista eli affirmaatioista ja rutkasti myös Annastinan omia kokemuksia niiden voimasta. Usein tämän tyyppiset kirjat ovat amerikkalaisia bestsellereitä, jotka saattavat tuntua jenkkihapatukselta. Olikin siis virkistävää lukea ruotsalaisnaisen kynänjälkeä.

En osaa oikein selittää, mutta moni asia tuntui kirjaa lukiessa vain loksahtavan paikalleen. Moni sellainenkin asia, jonka olen tiennyt, mutta en ole kuitenkaan sitä loppuun asti sisäistänyt. Olen aina ajatellut affirmaatioiden olevan voimakkaita, mutta nähtävästi olen salaa epäillyt niiden toimivuutta. Kuin olisin ajanut autolla käsijarru päällä. Nyt kaikki tuollainen epäluulo ja epäusko tuntuivat karisevan kolinalla pois. Omat ajatukset ovat kuin aarrearkku sateenkaaren juurella, kun vain uskoo niin.

Olen samaa mieltä kuin kirjassa kirjoitetaan, että jokainen tekemämme valinta on oma valintamme. Usein vain teemme valintoja tiedostamattomasti eivätkä ne silloin välttämättä johda parhaaseen mahdolliseen lopputulokseen. Erityisesti toistaessa joitain valintoja voi meille kehittyä haitallisia reagointimalleja, jotka ajavat meitä uudestaan ja uudestaan kuin itseään toistaviin ihmissuhteisiin tai vaikkapa rahavaikeuksiin. Paskaa tilaamalla saa sitä itseään. Annastina kirjoittaa myös roinasta, jota raahaamme mukanamme. Roina ei ole totuus, vaan se on haitta, joka estää meitä näkemästä keitä me olemme. Niin kauan kun emme siivoa roinaa pois tarkastelemalla sitä ja ottamalla siitä vastuun, muutosta ei tule. Kun roina on siivottu, kaikki pysyy ennallaan. Me vain näemme toisin. Silloin ymmärrämme, että vain me itse olemme täydellisesti vastuussa omasta onnestamme tai onnettomuudestamme. Voimme aina syyttää muita, kuten menneisyyttämme, yhteiskuntaa, puolisoa, ystäviä tai sukulaisia, mutta silloin huijaamme itseämme ja satavarmasti tulemme aina vain onnettomimmiksi. Niin kauan, kun syyttelemme muita, emme ikinä pääse roinastamme vapaaksi. Itsekin tunnen monta, joita tämän tiedon sisäistäminen auttaisi varmasti ja joiden elämästä tulisi ainaisen taistelun ja pakenemisen jälkeen paljon siedettävämpää. Ajattelepa sitä!

Ja tämän, minkä luin kirjastakin, olen havainnut jo jonkin aikaa erittäin toimivaksi: Kun joku ihminen oikein ärsyttää minua, pyrin ajattelemaan, että olemme kaikki jumalan (tai korkeamman tietoisuuden tai universumin tai miksi nyt sitä tahdotkaan nimittää) lapsia! Ja puff, vatutus hiipuu. Sillä, eihän kukaan meistä ole toisen ylä- tai alapuolella. Olemme samanlaisia, vaikka erilaisia. Ja se on hyvä muistaa, että vain jokaisella itsellään on mahdollisuus omaan muutokseen ja kehitykseen.

Kirjassa on myös paljon käytännön esimerkkejä affirmaatioista. Itse otin sieltä mallia, mutta muokkasin omat affirmaatiot juuri omaan suuhuni sopiviksi. Kirjaan niitä pieneen muistivihkoon, josta käyn lukemassa niitä silloin, kun huvittaa. Niitä voi huoletta toistella useastikin päivässä, mutta pidä ne omana tietonasi ainakin siihen asti, että ne ovat totta. Annastinakin kirjoittaa, että kannattaa keskittyä muutamaan asiaan kerrallaan: Koko elämään tuskin saa muutosta. Ja jos silti epäilet, älä luovuta, vaan affirmoi ainakin kuukauden ajan joka päivä.

Olemme itse vastuussa kaikesta mitä saamme, luomme tai olemme. Eikä tämä päde vain aineellisiin asioihin. Tilaan itselleni myönteisiä yllätyksiä, joko aineellisia tai aineettomia.

Tänään on hyvä päivä, ja tänään tapahtuu paljon hyvää.

Lapsi, 10, jatkoi sanakirjateemaa päällystämällä minulle uuden muistikirjan! Nyt en voi unohtaa, mitä mm. kärhi, käreys tai kyäs ovat ruotsiksi, enää pitäisi tosin tietää, mitä ne ovat suomeksi!

2 thoughts on “Affirmaatioiden voima

  1. Tosi hyvä kirja, päihittää Secretin mennen tullen. Kirja oli pitkään loppuunmyyty, ei löytynyt mistään, Era Novassakin on nyt.

    1. Mun äitikin sanoi, että silläkin on ollut tuo kirja jo ajat sitten :) Secret on ihan jees, mutta tosiaan enemmän sellasta jenkkihehkutusta, tää Vrethammarin teos oli jotenkin ihmisläheisempi ja uskottavampi mun mielestä. Yritän lukea Joseph Murphya, joka Vrethammariakin on innoittanut, mutta mulla on hieman vaikeuksia sen kanssa, siitä tulee jotenkin tosi retro fiilis :)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *