Ah, ihana oivallus!

Oivalsin erään pikku asian eilen. Kun sitten innostuneena selitin ajatustani puolisolleni, hän katsahti minuun ja totesi, että juuri noinhan hän sanoi minulle ajat sitten! Hm, tottahan se. Hän oli ehdottanut minulle samaa ratkaisua jo viikkoja sitten, mutta en vielä ollut valmis ymmärtämään sitä tai ainakaan toimimaan sen mukaisesti. Yhtäkkiä se oli vain päivänselvää, että näin teen. Jokaisen paras neuvoja lieneekin jokainen itse. Muilta voi toki oppia paljon, ottaa vaikutteita ja vuorovaikutus on aina hyvä asia, mutta tärkeää on kuunnella itseään.

Aina välillä minäkin luulen tietäväni jonkin asian paremmin toisen puolesta kun hän itse. Sitten saatan ihmetellä, miksi toinen toimii kuten toimii, eikä anna painoa ajatuksilleni. Jos toinen ei ole valmis muuttumaan tai ottamaan ajatusta käytäntöön, ei hän myöskään ota neuvoa todesta.

Minäkin olen ollut aikaisemmin tilanteessa, jossa moni ihminen sanoi minulle, että tee näin, toimi toisin, tuo on nähty, tuosta ei tule mitään, säästä itseäsi ja luovuta. Ja mitä tapahtui? Uskoin heitä vasta, kun olin kääntänyt jokaisen kiven. Tai oikeammin tiesin kyllä koko ajan, että läheiseni olivat oikeassa ja että minun olisi kannattanut kuunnella heitä, mutta en vain ollut kypsä moiseen ennen kuin olin varma asiasta sydämessäni.

No, parempi myöhään kun ei milloinkaan. Ja sitä paitsi, oivalluksen synnyttämä ahaa-elämys tuntuu kyllä mahtavalta!

Kuva: the Cool Hunter

P.s. Vaikka kirjoitankin usein sinä-muodossa, en tarkoita sitä, että juuri sinun tulee ottaa kaikki kirjoittamani asia todesta ja tehdä juuri niin. Tarjoilen vain ajatuksiani ja vaihtoehtoja, joista itse olen kokenut saavani hyötyä. Jos joku muukin, vaikkapa juuri sitten sinä, saa niistä ajattelemisen aihetta, olen iloinen.