Ahdistus
Tämän viikon kammottava uutisointi on laimentanut kirjoitusintoa ja herättänyt ahdistusta. Yksinkertaisesti en vain löydä sanoja enkä siksi aihetta edes pysty kommentoimaan. Tekisi mieli laittaa pussi päähän ja leikkiä, että ei tiedä mistään mitään. Sellainen käytös ei kuitenkaan auta ketään myöskään. Ja kuitenkin tällainen järkyttävä, silmitön väkivalta lasta kohtaan ja ihmisten välinpitämättömyys tai arkuus puuttua asioihin vain lisää omaa haluani tehdä kaikkeni, jotta meillä kaikilla on edes vähän parempi olla ja elää. Koko maailmaa ei voi pelastaa, mutta itsensä voi ja siitä on hyvä aloittaa. Kun itse on muita kohtaan sellainen, millainen toivoisi muiden olevan myös itseä kohtaan, on se jo hyvä alku.
Ja jos ei uskalla tai kehtaa aloittaa ”maailman parantamista” ventovieraista, sen voi aloittaa omasta lähipiiristä. Heistä, joita näkee päivän mittaan: perhettä, ystäviä, työkavereita, bussikuskeja, naapureita, kaupan kassaa, päiväkodin tätiä. Aina löytyy syy hymyyn tai ystävällisiin sanoihin. Aina löytyy syy kannustukseen, aikaa kuuntelemiseen ja sen kysymiseen, mitä sulle kuuluu, miten juuri sinä voit tänään. Ikinä ei ole myöskään turhaa kiittää tai kehua toista. Jos sinulla on jotain hyvää sanottavaa, ethän ikinä ajattele sen olevan toisesta turhaa tai vähäpätöistä. Pahaa ei saa pois, mutta hyvää voi lisätä, minkä Ilon vuoden Katjakin tietää.
Aaaah. Kävelin aamulla viisi kilometriä raahaten samalla jumppakamoja ja läppärilaukkua ja kun pääsin vihdoin salille asti ohjaamaan sisäpyöräilyä, olin aivan loppu ja hikinen. Vaikka tunti ei edes ollut täynnä, sain uskomatonta voimaa kanssatreenaajista ja täysillä vedettiin jäähdyttelyyn asti.
Anna sinä voimaa muille, niin he antavat sitä samaa sinulle.
Rauhallista, turvallista ja oivalluksia herättävää perjantaita.
Näin! (Kuva: Pinterest)
Sonja
Mahtavaa tekstiä. Aamulla työkonetta käynnistäessäni vedet silmissä luin taas uudelleen uutisointia aiheesta. Surkeaa, ettei asioihin uskalleta puuttua. En malta odottaa, että pääsen töistä ja saan rutistaa omaa pientä poikaani. Ja pitääpä vielä muistaa kiittää hoitajaa taas yhdestä ihanasta ja turvallisesta hoitopäivä ja viikosta.
Lähimmäisenrakkaus alkaa kuulostaa katoavalta luonnonvaralta…
Tuula
Mulla velloo sama ahdistus sisuksissa… Tavallaan tuntuu, ettei näitä tällaisia uutisia pitäisi edes lukea/katsoa, mutta sekin tuntuisi väärältä. Jotenkin tuntuu, että sitä pientä tyttöä ja hänen kohtaloaan täytyy ajatella, vaikka pahaa tekeekin… Tekisi mieli itkeä ja olen itkenytkin. Ei tällaista pahuutta pitäisi olla 🙁
Mutta puhut asiaa. Pahaa ei voi poistaa, mutta hyvää voi lisätä. Tehdään toisillemme hyviä asioita ja tsempataan näillä elämänpoluilla eteenpäin ♥
Elisa
Mulla tuli eilen itku, tää on vaan jotenkin niin käsittämätöntä miten joku voi tehdä noin omalle lapselleen..
Kiitos muikkarista. Pahaa ei saa pois, mutta hyvää voi lisätä.
Mä sain eilen lohtua siitä, että tyttö on nyt ihan parhaassa paikassa ja turvassa.
Maria
Se, mitä Iltasanomissa kerrottiin kyseisestä äitipuolesta, oli jotain aivan karseaa luettavaa. Se on psyykkisesti täysin sairas ihminen ja samaa sarjaa täytyy olla tytön isäkin. Nainen mm. on kertonut viimeiset kaksi vuotta olevansa raskaana ja odottaansa nelosia. Mies on luullu olevansa näiden nelosten isä ja kuullu vasta poliisikuulusteluissa
Maria
Ops, karkas…
Eli mies kuuli vasta poliisikuulusteluissa, ettei äitipuoli olekaan raskaana. Se kahden vuoden raskaus ei ilmeisesti soittanu hälytyskelloja. Tai mikään muukaan. Mut mitä voi odottaa mieheltä, kenellä on tuomio 14-vuotiaaseen sekaantumisesta? Mä vhaan tollaisia ihmisiä
Jenny B-H
Ei tällaista voi käsittää, ei vain voi.
Varmasti hirvittävän raskasta heille, jotka joutuvat olemaan tekijöiden kanssa tekemisissä.
Jenny B-H
Mä mietin aivan samaa. Ajattelin, että lapsen ei tarvitse enää pelätä, ei enää ikinä. Tuskallista tässä on juuri se ajatus siitä kärsimyksestä, jonka hän joutui käymään läpi, yksin, ilman luotettavia aikuisia.
Jenny B-H
Näinpä. Ei tällaista pitäisi olla eikä tähän vain löydy sanoja. Kiitos kuitenkin sinulle kommentistasi.
Jenny B-H
Oman lapsen kainalo on ihana turvapaikka, ja vie ajatuksia pois pahoista asioista.
Kaikkea ei voi järjellä selittää ja tuo lähimmäisenrakkauden katoaminen tuntuu huolestuttavalta.
Kiitos, että kommentoit.