Ajatuksia vapaudesta ja ajatuksista

Onpa ollut hauska viikko ja nyt on vasta tiistai. Olen saanut kirjoittaa (ainakin omasta mielestäni) mahtavia juttuja, olen viime päivinä tavannut liudan upeita ihmisiä ja olen vain nauttinut olostani. Kesä on tulossa ja saan viettää sen pitkälti lasteni kanssa. Mikä voisikaan olla sen parempaa. Ja hei, kaikki ei todellakaan ole täydellistä, vaan minulla(kin) on vuorellinen asioita, jotka aiheuttavat ongelmia ja päässäni sukeltelee kymmeniä ristiriitaisia tunteita, mutta koko ajan opin paremmin elämään niiden kanssa. Siihen auttaa ainakin se, että näkee kyseiset asiat sellaisenaan. Murehtimalla ei muuteta edes sitä omaa maailmaa, se on varma se.

Olen miettinyt todella paljon ajatuksia ja niiden voimaa. Yhä huomaan liikaa takertuvani siihen, mitä muut ajattelevat ja millä tuulella he ovat. Mitä väliä sillä on. Lähes ärsyynnyn siitä, että mietin muiden ajatuksia, kun minun pitäisi miettiä omia ajatuksiani. Enhän voi mitään muiden ajatuksille saati toiminnalle.

Omien ajatusten pohtiminen on melkeinpä rankempaa kuin punttitreeni. Olen toki tehnyt sitä paljon ennenkin, mutta huomaan sen, että jos hommaa ei harjoita, se vain unohtuu kaiken kiireen alle.

Viime yönä tovin valvoessani tosin tunsin oloni hetkellisesti hyvin zeniksi. Sisäinen rauha tosin saattaa kadota yhtä nopeasti kuin tuleekin, mutta tuli ainakin hipaiseva tunne siitä, että nyt on hyvä tai ainakin asiat ovat järjestymässä parhain päin. Saavutin hieman sellaisen ihanan vapauden tunteen, mikä lukee myös askartelemassa aarrekartassani. Olen muuten joka päivä viettänyt tovin aarrekarttaani tihrustellen. Juu ei vieläkään se uusi auto odota pihalla metriseen satiininauhaan käärittynä, mutta vapauden tunne siis ainakin toisinaan. Eikä siis pihalla, vaan omassa itsessäni.

Kyllä vain fiilikset ovat paljon itsestä kiinni, jos eivät jopa ainoastaan. Oli yö ollut sitten taaperon kanssa millainen tahansa, pyrin käynnistämään päivän hyvissä tunnelmissa. Olen huomannut hyväksi sen, että ennen kuin nousen sängystä ylös, tunnustelen sen aamun olotilojani. Miltä minusta tuntuu? Miksi minusta tuntuu tältä? Päivä on paljon helpompi aloittaa, kun ei säntää heti  pystyyn ja saa päähänsä kaikkia niitä tekemättömiä asioita, jotka odottavat suorittajaansa. Tiskit, pyykit, työhommat, arki. Ne kyllä odottavat.

Ulkoiset olosuhteet eivät luo tunnetiloja. Tunnetilat luovat ulkoisia olosuhteita. 

Oli tilanne sitten millainen tahansa, pyrin ajattelemaan, että kaikki menee ohi (myös se hyvä) ja kaikki on hyvin jo nyt. Tämä on myös empiirisen tutkimustiedon tulos. Jos vähänkään jokin sisäinen marmattaja uhkaa nousta pääkopassani piipittämään jotain muuta, olen löytänyt uuden tavan lannistaa sen. Esimerkiksi katson taaksepäin jotain kohtaamaani huono-onnista tapahtumaa ja sen jälkeen mietin, mitä hyvää tai ehdottomasti parasta kyseinen hommeli on tuonut myöhemmin elämääni. No, hittolainen, vaikka kuinka paljon!

Usein huonot asiat auttavat meitä saavuttamaan jotain hyvää. 

Palaan yhä vielä kirjaan, jonka mainitsin myös pari päivää sitten. Mitä optimisteilta voi oppia -opuksessa (Atena 2010) nimittäin sanotaan myös, että negatiivisten ajatusten ja käyttäytymistapojen murtaminen on pitkäkestoista ja vaivalloista työtä. Se kuitenkin onnistuu, toivon ja optimismin avulla.

Ajattelen sen tarkoittavan, että vapaus on tarjolla jokaiselle, jos vain itse tahtoo. Olosuhteet ja elämäntilanteet eivät voi estää itseämme toteuttamasta jotain tai olemasta sellaisia kuin koemme olevamme. Kukaan ei ole tai ainakaan kenenkään ei tarvitsisi olla elämäntilanteiden, ihmissuhteiden, velvoitteiden tai työn vanki, eihän. Taikasauva muutokseen on jokaisen omassa pikku kätösessä tai ehkä enemmänkin omissa ajatuksissa ja niiden muuttamisessa.

Olin tänään ihan mahtavassa workshopissa, jonne tulin tosin muutaman mutkan kautta. Ensin olin iäisyyden Tuusulantien aamuruuhkassa. Sinne ei enää ikinä! Toiseksi minut johdatettiin aivan toiseen tilaisuuteen kuin mihin olin menossa. Siinäpä sitten pahoittelin myöhästymistäni aivan väärässä paikassa, söin heidän aamupalatarjoiluansa ja lopulta aloin miettiä, että luinko saamani sähköpostin näin huonosti, vai olenko muuten vain ihan pihalla. No, ei mennyt kuin puoli tuntia, niin kadonnutta lammasta tultiin etsiskelemään ja lopulta minut johdatettiin oikeaan paikkaan.

Voin kertoa, että sisääntuloni oli siis ilmeisen näyttävä. Kahdesti.

Mieleeni jäi aamun annista vaikka mitä, mutta erityisesti tämä kuulemani jonkin sortin markkinoinnin perussääntö kolahti: luovu 30 prosentista turhaa, niin saat 50 prosenttia enemmän. Tätähän voi toteuttaa niin hyvin omassakin elämässä.

Saat sen mistä luovut. Päästä irti vanhasta niin saat uutta tilalle.

Mielestäni näitä neuvoja voi käyttää vaikka mihin, esimerkiksi omiin ajatusmalleihin. Kesällä tosin joudun kyllä toteuttamaan niiden sanomaa hieman myös kellariin ja kaappeihin.

Usko omiin kokemuksiisi, älä itse luomiisi tarinoihin.  

Se mitä tapahtuu, tapahtuu, ja se voi olla myös jotain aivan fantastisen mahtavan upeaa. Meillä vain on usein taipumusta ajatella, että se on ihan persiistä.

Valitsen toisin.

Myös meri tuo vapauden tunnetta. Ja moottorikelkkailu. Ja sisäpyöräily. Entä sinulle?