Hyvä arki

Duunissa töissä

Kyllä vain kaupunkireissaaminen taaperon kanssa voi väsyttää, aamulla tuntui siltä kuin olisin juhlinut rankasti useita päiviä putkeen! Yhtään ei auttanut se, että kahvi oli lähes loppu. Tahmainen lähtö kruunaantui Länsiväylällä sattuneeseen peräänajoon ja myöhästyin infotilaisuudesta puoli tuntia, mutta sellaista tämä välillä on. Eilinen intiaanikesäinen Berliini vaihtui vihmovaan tuuleen ja harmaaseen Helsinkiin, mutta onpa ihana olla taas kotona ja töissäkin.

Ja työasioista puheen ollen, juttua on pukannut viime viikkoina kiitettävästi. Erityisen iloinen olen siitä, että alla mainituista jutuista 5/6 on päässyt kanteen. Jeah!

Uuteen Vauva-lehteen kirjoitin artikkelin ”Paluu töihin arveluttaa” seitsemän vuotta kotiäitinä viettäneestä Annikasta. Täytyy nostaa hattua kaikille, jotka voivat, jaksavat ja haluavat olla kotona pitkään lapsia kaitsemassa. Samassa lehdessä on myös juttuni ”Kun voin hyvin, vauvakin voi hyvin”, joka kertoo terveellisesti syövästä odottajasta. Kun etsiskelin tähän juttuun haastateltavaa, eräs tuttavani ihmetteli kummissaan, että eivätkö kaikki odottajat syö terveellisesti. Hän itse oli odotusaikanaan muuttanut ruokavalion terveelliseksi ja jopa laihtunut. Ah! Itselläni homma meni kyllä aivan päinvastoin. Joka kerta on tullut syötyä kahden edestä, vaikka tiedän, ettei se toki ole tarpeellista. I love food!

Thank god minun ei tarvinnut kertoa omasta ruokavaliostani raskauden aikana!

Uudessa Fit-lehdessä on perinteisen kotijumppajuttuni (Viimeiseen hikipisaraan, s. 40) lisäksi kirjoittamani Leikkaa ja liimaa -artikkeli kinesioteippauksesta. Keikalle mennessäni lonkkari-äksidentissä loukkaamani käsi oli yhä edelleen todella kipeä, ja fysioterapeutti Atte Kärnä sitten teippasi siinä haastattelujen ja koeteippausten ohessa myös käteni. Uskomatonta, mutta totta, kipuhan katosi samantien ja neljän päivän teippaus todella oli käännekohta parantumisessa. Voin siis todella suositella kinesioteippiä ja aion jatkossakin käyttää sitä, jos vammoja tulee. Fitissä on myös Hikeä ja kyyneleitä -reppari upeista FIT250-muuttujanaisista. On ihan mahtavaa taas saada olla mukana seuraamassa FIT250-elämänmuutosprojektia. Tytöillä on myös omat blogit, jotka löytyvät edellä mainitusta linkistä.

Viiden perusteippausohjeen mukana tulevat ohje krapulanestoteippaukseen ja omakohtainen paljastuskertomukseni siitä, miten käteni alkoi parantua! Tylsä,  kun kannen kuva näkyy näin pienenä.

Uudessa Kodin Kuvalehdessä on juttuni vanhempien vanhenemisesta.

Vissiin sitä kait tässä vanhenee itsekin!

Ja vielä, uudessa Cosmopolitanissa on treenijuttuni siitä, miksi naisen kannattaa treenata kovaa. Jutussa kovaa treenaavat haastateltavat kertovat omasta liikkumisestaan. Valitettavasti toimituksessa oli mennyt näiden sporttisten naisten kuvat ja haastattelut sekaisin inhimillisen erehdyksen takia. Plääh. Itse en ole vielä lehteä nähnyt, mutta avattuani Helsinki-Vantaalla kännykän sain toiselta haastatellulta kuumottavan viestin, että jokin moka oli tapahtunut. Kylmä hiki nousi otsalleni sekunnissa, kun en silloin vielä tiennyt, mistä oli kyse. Voin kertoa, että nämä eivät varsinaisesti ole toimittajan tähtihetkiä. Vaikka tämä homma ei ollutkaan minun virheeni, niin silti tuntuu ikävältä.

Innostavat haastateltavat kyllä saivat todella kaipaamaan myös salitreeniä. Menen heti kun on aikaa!

Täytyy jatkaa hommia! Mukavaa torstaita!

4 thoughts on “Duunissa töissä

  1. Huhhuh tätä raskaana olemista tässä iässä…Kivasti närästää 24/7.Ei ainakaan pääse lihoamamaan 22 kg niinku viimeks ;) Muuten on kyllä ihana kokemus ja odottavan aika on niiiiiin pitkä! Kiva lukea sun juttuja lehdistä,keep it up!

    1. Kiitos Pia!
      Tsemppiä loppuraskauteen… Tiedän niin, mistä puhut. Kyllä nuorena jaksoi paremmin, hyvä kun huomasi olevansa raskaana :D

  2. Voi vitsit sä oot ollut ahkera. ;) Ehkä mäkin tästä terästäydyn kunhan tuo päiväkotiarki ottaa vähän tuulta alleen. :) Jotenkin tää ideamylly on vähän jäissä.

    Mun sisko sanoi tosta Fitin jumppajutusta, että:”Oih tässä on tää jumppaohjaaja jolla on maailman ihanin pylly. Mulla menee kaikki jumpat vaan ihmetellessä ja ihastellessa sitä pyllyä.”

    1. Kiitti, mulla on ollut hyvä työflow päällä :)

      Joo, Unisportillakin ohjaava Veronica on toooosi lihaksikas, oli ilo saada hänet malliksi!
      On kyllä oma takamus melko kaukana vielä tuosta sporttisuudesta :)

      Tsemppiä tarhan alkuun ja töihin orientoitumiseen. Kyl se siitä lähtee taas!!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *