Elämä on kuin valkoinen paperi

Mahtavia nämä pitkät pyhät, kun on aikaa olla vain ja ajatella, diippejäkin juttuja. Flunssan takia ei edes tarvitse potea huonoa omatuntoa siitä, että ulkoilut ovat jääneet pikaisiin piipahduksiin tuon pöllyävän puuterilumen keskelle, jolle loppua ei näy. Ihana jouluilma!

On ollut helppo olla vain tässä hetkessä, sillä sehän on se, mikä meillä on. Toisaalta olen taas fiilistellyt tulevaa ihan täysillä. Kuun loppuun jäi vielä pikainen työrutistus, mutta enpä ole jaksanut ahdistua siitäkään. En ole edes ajatellut koko asiaa, enkä tammikuuta, jolloin kalenteri on toistaiseksi tyhjää täynnä. Koen ansainneeni nämä vapaat ja kyllä vain otan olostani kaiken irti.

Ja mitä enemmän olen hipsutellut pitkin asuntoa verkkareissa ja villasukissani, sitä enemmän olen nähnyt itseni niissä olosuhteissa, missä tahdon itseni nähdä. Olen tehnyt mahtavia mielikuvamatkoja perintötuolista käsin samalla Eemeliä telkkarista vilkuillen. Tuntuu siltä juuri nyt, että mikään ei ole mahdotonta. Mitä vain hyvää voi tapahtua. Elämä tuntuu tällä hetkellä kuin tyhjältä paperilta, jonne minä voin käsikirjoittaa kaiken sen, mitä sen haluan pitävän sisällään.

Olen mietiskellyt tässä paljon myös itseäni ja kaikenlaisia vanhoja ajatus- ja käyttäytymismallejani. Tulin siihen tulokseen, että juuri nyt on hyvä hetki irrottautua niistä viimeisistäkin itsessä olevista puolista, joista ei niin välitä. Sillä miksi niitä raahaisi mukanaan, kun useimmiten ne puolet eivät miellytä muitakaan. Olen tässä ollut jo pitkään hyvällä tiellä, mutta nyt voisin ravistella itsestäni ne viimeiset asiat, jotka tiukasti ovat pitäneet minua otteessaan ja joita en itsessäni tahdo nähdä.

Mitään ei kannata kuitenkaan katua eikä mistään kannata syyllistyä, voi vain ajatella, että tällainen minä olin päättänyt olla tähän asti ja tästä eteenpäin päätän olla toisenlainen. Olen ollut juuri tällainen kuin olen ja koko historiani on osa minua. Olen tehnyt omia valintojani elämässäni, sekä hyviä että huonoja, ja otan niistä kaiken vastuun. Ja hei, meidän ei todellakaan tarvitse olla toistemme kaltaisia, vaan jokainen saa olla sellainen kuin itse parhaaksi näkee. Ja vielä enemmän kannattaa keskittyä omien hyvien puolien vahvistamiseen, sillä hyvän vahvistuessa sen vastakohta hiipuu.

Vaikka tammikuun työt ja muut jutut ovat suuri mysteeri, olen kokenut viime päivinä vahvasti sen, että jokainen tie ja polku on itselleni avoinna. Aika jännittävää, kun ei tiedä mitä kaikkea hienoa tässä vielä tapahtuukaan. Viime keväänä minun piti hakea opiskelemaan, mutta unohdin ilmoittautua pääsykokeisiin. Olen leikitellyt ajatuksella, keskittyisinkö keväällä myös pääsykokeisiin lukemiseen. Saattaisin vielä ehtiä tavoitteeseeni, että ennen kuin täytän neljäkymmentä, suoritan akateemisen tutkinnon.

Joka tapauksessa minulla on vahva usko siihen, että kaikki tulee järjestymään parhain päin ja kaikesta kokemastani seuraa pelkkää hyvää.

Myös sinulle ne tiet ja polut ovat avoinna. Me voimme olla mitä tahansa ja voimme myös saavuttaa kaiken sen, mitä kaipaamme ja haluamme. Jokainen meistä ansaitsee elämäänsä paljon hyvää, siitä olen varma.

Se on hyvä muistaa, että emme vedä puoleemme sitä, mitä haluamme, vaan sitä mitä olemme. 

Se, mitä annamme muille, virtaa meidän luoksemme takaisin. Juuri nyt on hyvä hetki antaa iloa, aikaa, myötätuntoa ja rakkautta heille, jotka ovat onnekkaasti päätyneet kanssasi samaan huoneeseen, missä tahansa ikinä oletkaan!

Valoisaa joulun aikaa!