Hyvä elämä

Elämä opettaa…

…missä tahansa ja koko ajan. Ja se tekeekin tästä kaikesta niin upeaa. Jokainen kohtaaminen voi olla koetilanne, jossa voi testata itseä ja omia toimintatapojaan. Suorastaan mahtavuutta, sanon.

Ja erityisen mahtavaa elämä on muuten juuri nyt siksikin, että viime yönä sain nukkua ensi kertaa kuukausiin yhtäjaksoisesti 7,5 tuntia. Aamulla kun avasin silmäni, en ollut ensin uskoa, että oli aamu. Taapero 1 v 8 kk oli porskuttanut nukkuen läpi yön. Lyx! En ole nukkunut lapsen takia kunnolla pariin vuoteen. Vaikka parempia jaksoja on ollut, en muistanut lainkaan, miten hyvä olo noin monen tunnin katkeamattomasta unesta voi tulla.

No mutta siitä testaamisesta. Olimme aamulla puistossa keskimmäisen, 11, ja taaperon kanssa. Kun teimme lähtöä, itseäni hieman vanhempi, yksin lapsensa kanssa puistossa ollut nainen kulki ohitseni ja totesi, että NO sulla on paljon tatuointeja. Hymähdin vain, mutta en sanonut mitään. (Vastaavissa tilanteissa olen myös alkanut leikkiä ahvenanmaalaista, että en ymmärrä ja puhun lapselle ruotsin kieltä, hihih. Se vaientaa mahdolliset jatkokommentit, ajatelkaapa, tässä kaksikielisessä maassa!)

Itsekseni ajattelin, että mikä toikin on mitään sanomaan, ja tunsin, kuinka ärsytys suhahti punaisena pilvenä kehoni läpi. En kuitenkaan sanonut mitään enkä edes mulkoillut vihaisena, vaan annoin olla. Vasta kotona aloin miettiä, että ehkä nainen oli yksinäinen ja kaipasi juttuseuraa, useammat kun olivat tulleet paikalle koko perheen voimin.

No mutta, opetus tai ehkä enemmänkin muistutus itselleni tässä oli se, että ajatus on vain ajatus. Kun sen antaa tulla ja mennä, se vaimenee ja katoaa.

Opetus numero kaksi oli se, että tunteet ovat kuin aaltoja, niihin ei tarvitse takertua, vaan niillä voi surffata. Vaikka kropassa tuntuisi kuohahdus, sen voi vain antaa jatkaa matkaansa ja mielessä voi vilkuttaa sen perään.

Kolmanneksi ajattelin sitä, että jos mahdollista, toisten laukomia asioita ei kannata ottaa niin vakavasti. Jos joku vaikka tiuskaisee sinulle ikävään sävyyn, voi ihan hyvin ajatella, että voi, tuolla taitaa olla huono päivä. Mutta vaikka sillä on huono päivä, mulla ei tarvitse olla. Enpä kyllä nyt lähde tuohon mukaan lainkaan vaan säilytän hyvän fiilikseni. 

Ja neljänneksi mietin sitä, että jokaisella meistä on omat mielipiteemme, näkemyksemme ja myös mielikuvamme asioista. Esimerkiksi asian, jonka itse näen tietyllä tapaa ja muodostan siitä mielikuvan, sinä näet sen omalla tapaasi ja muodostat siitä oman mielikuvasi. Nämä eivät usein kohtaa ja siksikin törmäyksiä tapahtuu erityisesti läheisissä ihmissuhteissa.

Lisäksi ajattelin myös, että kaikkea ei tarvitse ottaa henkilökohtaisesti eikä ainakaan kannata antaa toisten mielipiteiden pilata omaa päivää. Esimerkiksi jos tunnen 100 ihmistä, niin silloin minulla luultavimmin on sata erilaista mainetta, sillä onhan ihmisillä minusta sata erilaista mielikuvaa. On siis aika turhaa ja loputonta rasittaa päätään sillä, mitä muut itsestä ajattelevat. Tärkeintä on se, että itse viihtyy itsenään ja omassa kehossaan.

Että tällainen opettavainen puistoreissu! Ja toki kiitollisena tästä koetilanteesta.

Leppoisaa sunnuntaita.

P.s. Ja vielä tatuoinneista. Ensimmäistä kertaa moneen vuoteen minulle iski pakottava himo hankkia pari kuvaa lisää, jalkapöytäni kaipaavat selkeästi jotain! Ihastuin jo ajatukseen, että jaloissani lukisi Älä pelkää, mutta saa nyt nähdä. Minä käyn täällä, missä sinä käyt?

Pidän paljon teksteistä, mutta tähän mennessä minussa on vain ruotsin-, englannin- ja saksankielisiä lausahduksia.

8 thoughts on “Elämä opettaa…

  1. Sä oot munkin mielestä rock. Mä haaveilen pienestä tatuoinnista nilkkaan jossa olisi mun lasten nimet!

    Kiitos muutenkin tästä kirjoituksesta. Toi ” On siis aika turhaa ja loputonta rasittaa päätään sillä, mitä muut itsestä ajattelevat. Tärkeintä on se, että itse viihtyy itsenään ja omassa kehossaan.” oli hienosti sanottu.

    1. Hihih, hassua, miten oon teidän mielestä rock, omasta mielestäni olen henkinen mummo :) Mutta kiitosta vain! Mullakin lukee lasten nimet, joten ymmärrän!
      Kiitos viestistä, Elisa!

  2. Elisa sanoi juuri mitä mun piti sanoa. Mä mietin kanssa aina rohkeutta ja katumista. Kun minäkin kyllästyn helposti ja joitakin juttuja kadun.
    Mä esimerkiksi katuisin vieläkin jos olisin 18 veenä ottanut rintaani sen kliseisen ruusutatuoinnin, jonka kaikki muutkin. jessus miltä se näyttäis nyt :)
    Toi hausfrau mua viehättää. Ja jonkun tatuoinnin haluaisin, mutten ole keksinyt mitään mikä kolahtais.( ja johon en pelkää kyllästyväni)

    Pitkästi sanottu, mutta siis tatskat on rohkeita ja rock :) (ja mä olen pelokas ja pop. oiskohan se muuten hyvä tatska???)

    1. Kiitos Pinkki!
      Ja kuten Elisallekin totesin, tän postauksen tarkoitus ei ollut kalastella mitään kehuja, vaan läpi käydä kohtaamisen aiheuttamia omia ajatuksia ja tunteita Mutta kiitos kuitenkin!

      Mä en luultavasti ottaisi yhtään tatuointia, jos mulla ei olisi näitä. Kannustan aina ihmisiä pitämään ihonsa puhtaana! Ja olen helpottunut, että lapseni eivät tahdo ottaa tatuointeja, siinä mielessä olen onnistunut hienosti olemaan esimerkillinen :D

      Mutta oikeesti mä jo välillä hekumoin sillä ajatuksella, kun ollaan puolison kanssa vanhoja ja ryppyisiä, ja vietetään kesät ulkosaaristossa ja ollaan tosi merihenkisen näköisiä kumpikin. Hih!

  3. Sä oot kyllä niin rock ja nuo kuvat pukee sua. Mä mietin aina sellasia, joilla on paljon tatuointeja, että miten ne uskaltaa. Siis kun mä tuskailen jo ihan vaatteiden kanssa, että en uskalla ostaa tätä kallista juttua, koska kyllästyn siihen kuitenkin ja se jää kaappiin roikkumaan. Ja mä kadun seuraavassa minuutissa sitäkin, että leikkaan ponnarini polkaksi, vaikka tukka kasvaa hetkessä. Ootko sä ikinä missään tilanteessa kyllästynyt kuviisi tai katunut yhtäkään?

    Mä en ole koskaan ymmärtänyt, miksi omaa huonoa päivää pitää jakaa muillekin. :/ Mä oon aika nokkiiniottava ja musta on välillä niin vakea miettiä tylsiä kommentteja positiivisella tavalla. Siinä olisikin suuri koulu käytävänä. :)

    Niin ja unista. Meillä on nukuttu nyt ehkä kolme(!!!!!) viikkoa täysiä öitä. Halleluujaa!!

    1. Kiitti Elisa ja onnea hyvin nukutuista öistä! Todellakin hallelujaa!!

      Siis tän postauksen tarkoitus ei ollut kalastella mitään kehuja, vaan läpi käydä asian aiheuttamia omia ajatuksia ja tunteita :) Mutta kiitos kuitenkin!

      Ja vastaus kysymykseesi, olen katunut. Kun elämä oli muutenkin aivan sekaisin, muistan, miten heräsin yöllä kauhuissani ja mietin, että mitä mä oon tehnyt mun käsille :D Nyt jo huvittaa ja tosiaan eipä tässä ole ollut enää vaihtoehtoja. Eikä mua enää kaduta, ne oli vain hetkellisiä yöllisiä paniikin hetkiä. Ehkä mä olisin voinut jättää jotkut entiseen parisuhteeseen liittyvät kuvat hankkimatta, kuten tuon rikki menneen sydämen ja never forgetin. Sitten kuitenkin taas mun pääkallotyttö, jossa lukee Still Alive on yksi rakkaimpia. Sen otin silloin, kun ymmärsin, että selviän tilanteesta ja elämä oikeasti jatkuu.

      Mutta sattuneesta syystä kun olen ollut tekemisissä tatuoitujen naisten kanssa, jännä on ollut huomata, että juuri ketään ei kaduta. Ja hyvä niin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *