Elämässä on balanssia

Viikonloppuna tuli täytettyä vuosia! 38 kolahti mittariin. Ja viisi vuotta päivittäin palvellut mäkkini hajosi. Siinä oli hauskuus ja ärsytys sulassa tasapainossa, kuten niin usein elämässäni. Muistan muuten, kun ehkä kolme vuotta sitten samaisen koneen akku hajosi ja pari vuotta sitten sen latauspiuha katkesi. Silloin hermostuin ja taisin saada raivarit. Hahaha, ihan kuin se olisi auttanut. Näin sitä ihminen kehittyy, kun nyt vain viileästi totesin, että näin on nyt. Vaikka vieläkään minulla ei ole tietoa siitä, saanko esimerkiksi koneessa olleet kuvat pelastettua. Menetin myös suuren osan vanhoista työjutuistani, mutta enpä niillä mitään oikein tehnytkään. Kai.

Sunnuntain merimaisema.

Sitä paitsi keskiviikkoisen kokemuksen jälkeen hajonnut tietokone tuntui kuitenkin aika pieneltä asialta. On kiinnostavaa muuten nähdä, kauan tuo epämiellyttävä tapahtuma pysyy muistissani sillä tavalla hyvällä tapaa muistuttamassa siitä, että milloin vain voi sattua mitä tahansa. Pelkäämään ei kannata ryhtyä, mutta kiitollisuutta voi vaalia, että saa olla täällä. Mutta niin se vain ihminen on sellainen, että se tuppaa unohtamaan ja tottumaan. Erityisesti kun kaikki toimii ja saa olla terve, asioita olisi helppoa alkaa pitää itsestäänselvyytenä. Vaikka usein pyrin pitämään jonkin sortin nöyryyden tekemisissäni ja kiittämään asioista edes hiljaa mielessäni, niin aina en vain muista enkä aina ehkä jaksakaan tai yksinkertaisesti minua vain ei huvita. Kuitenkin päällisin puolin haluan muistaa sen, että elämä on hieno lahja. Arki kaikkine iloineen ja epäkohtineen on oikeasti jotain upeaa ja mahtavaa.

Sain kukkia ja pölynimurin, koska halusin.

Kun elämässä on ollut jaksoja, jolloin asiat todella ovat menneet pitkän aikaa eri tavoin kuin mitä itse toivoo, sitä osaa olla onnellinen, kun asiat tuntuvat menevän juuri, kuten haluaa tai ainakin lähes tulkoon niin. Uskon, että pitkälti kyse on niin asenteesta kuin siitä, mihin keskittyy. Minä olen opetellut keskittymään enemmän hyvään kuin huonoon. Ja olen varma, että sitä voi kuka tahansa opetella. Kun ei tee enää niistä huonoista hommeleista niin isoa numeroa, on täällä elely paljon mukavampaa. Jos arki olisi yhtä vaahtokarkkia ja ruusunpunaa, siihenkin tottuisi, eikä se lopulta enää tuntuisi hienolta ehkä sekään. Tasapaino auttaa meitä muistamaan kiitollisuuden ja elämän arvostamisen merkityksen, uskon näin.

Eli siis tietokoneeni lähes koko sisältöineen otti ja sai tarpeekseen. Kuitenkin uusi koti toimii ja on ihanan valoisa. En saanut tälläkään kertaa hakemaani apurahaa, mutta työsopimustani jatkettiin hiljattain. Nyt voin senkin paljastaa, että laitoin nimeni elämäni kolmanteen kustannussopimukseen ja Sisäinen voima tulee saamaan pikkusiskon vuonna 2016!

Toivotan sinulle miellyttävää maanantaita!