Elän, kuten opetan..
..ainakin useimmiten. Virhelaukauksia toki sattuu kaikille, myös minulle. Mutta mistä tiedän, että toimin itse, kuten viestin?
No siitä, kun eilen aamulla kaiken kiireen keskellä astuin lenkkareillani koirankakkakasaan, ja ensimmäinen ajatukseni oli se, että no ainakin mulla on kaksi toimivaa jalkaa, joilla saatoin tohonkin paskakasaan astua!
Vasta seuraavaksi mieleen tuli se, että voi juma, olisinpa toivonut säästyväni tänä aamuna tältä kokemukselta.
Seuraavaksi tunteitani koeteltiin iltapäivällä, kun kuulin lopputuloksen asiasta, joka on ollut paljon pinnalla viime viikkoina ja tullut myös uniini. Olin hakenut työtä, joka tällä kertaa jäi saamatta. Pääsin pitkälle, mutta viime metreillä tipuin pois, tällä kertaa joku toinen oli itseäni parempi ja osuvampi juuri kyseiseen tehtävään. Sen sijaan, että olisin mitenkään pahoittanut mieleni, minun olikin helppo ottaa uutinen vastaan. Olin enemmänkin kiitollinen asiaan liittyvistä kokemuksista, jotka varmasti auttavat minua taas polullani eteenpäin. Ja myös aika ylpeä itsestäni, koska pärjäsin tosi hyvin, vaikka en ole ollut esimerkiksi työhaastattelussa kuuteen vuoteen ja päivän kestäneet psykologiset soveltuvuuskokeetkin olivat kohtuullinen ponnistus.
Näin se ihminen kuulkaas kasvaa ja kehittyy. Niistä arjen pienistä vastoinkäymisistä alkaa löytää hyvää eikä kaikkea ota enää niin vakavasti. Ei anna asioiden musertaa itseään, vaan löytää tapahtumista hyviä puolia ja on kiitollinen niistä asioista, joista voi olla. Itsetuntemus on avain hyvään elämään niin monella tapaa. Ei tarvitse saavuttaa koko ajan enempää, ei tarvitse kadehtia ketään, voi olla iloinen toisten onnistumisista, sitä vain toivoo hyvää kaikille, pystyy olemaan läsnä ja tyytyväinen tässä hetkessä. Ymmärtää sen, että mitä vain voi tapahtua milloin tahansa. Jos mikään ei ole varmaa, kaikki on mahdollista.
Erityisesti omien epämieluisten ja epämiellyttävien tunteiden kohtaaminen arjessa ei ole aina helppoa, mutta lopulta se on todella hyödyllistä. Hyödyt siitä paitsi itse, siitä hyötyy myös lähipiirisi ja oikeastaan jokainen, jonka kanssa satut olemaan tekemisissä. Tunneasioita ei kannatakaan jättää huomiotta ja purkaa omia pettymyksiä ja ahdistuksia millä tapaa vain ja ihan kehen tahansa, joka nyt vastaasi sattuu tulemaan. Jos et ymmärrä omia tunteitasi, et osaa käsitellä niitä ja tuskin otat niistä vastuuta. Saatat ajatella, että huonon päivän sattuessa omalle kohdalle itselläsi on lupa vaikka minkälaisiin tunnekuohuihin, muista viis.
Olet itsekin varmasti törmännyt ihmisiin, jotka kokevat olevansa täydellisiä ja syy heidän ahdistukseensa, stressiin, pikku vikoihin tai vaikka saamattomuuteen löytyy aina jostain toisesta ihmisestä. Toinen voi jopa tuntua ärsyttävältä, vaikka hän ei tekisi yhtikäs mitään. Tällaiseen olet saattanut törmätä vaikkapa työpaikallasi, eikä kukaan uskalla puuttua asiaan hierarkian tai ulkopuolelle jättämisen pelon vuoksi.
Ongelmia kohtaat myös läheisissä ihmissuhteissa, jos et tutustu tunteisiisi. Et ehkä pysty antamaan toiselle rakkautta, sillä odotat, että vastaukset, joiden tulisi kummuta itsestäsi, löytyvät puolisostasi tai jostain toisesta ihmisestä läheltämme. Jos odotat, että joku toinen ihminen tai esimerkiksi raha täyttää kaikki odotuksesti, sellaista autuutta saat odottaa ehkä ikuisesti. Jos sälytät vastuun omasta hyvinvoinnista ja elämäsi kulusta jonkun toisen harteille, se on väärä tapa olla ja kantaa katkeruuteen ja pahoinvointiin.
Päivän voimasanat: olen vastuussa omasta elämästäni ja omasta hyvinvoinnistani. Jos asiat eivät mene, kuten olen mielikuvissani kuvitellut, käännyn sisäänpäin ja mietin, mitä itse voin tehdä toisin, juuri nyt. Minä itse voin päättää, miten suhtaudun olosuhteisiin, ihmisiin ja tilanteisiin. Toki asioita tapahtuu, joita en elämääni halua, mutta silloinkin voin valita lopulta sen, miten niihin asioihin suhtaudun. En halua syyttää toisia, vaan päätän jatkaa itse eteenpäin niillä eväillä, jotka minulla ovat.
Upeaa torstaita! Kun yksi ovi sulkeutuu, toinen avautuu!
Comments are closed.