Freesi startti

Yksi sellainen, mutta vasta huomenaamulla, kiitos.

Pari viime päivää olen miettinyt sitä, miten jokainen päivä on ihan oikeasti uusi mahdollisuus. Freesi startti. Mitä vain hyvää voi tapahtua. Mahdollisuudet ovat lukemattomat. Toki elämäntilanteet ja lähtökohdat ovat meillä ihmisillä erilaisia, mutta en silti suostu uskomaan, että mahdottomia asioita olisi ainakaan kovin paljon! Ja vaikka jokainen päivä ei olekaan yhtä hyvä kuin joku toinen, niin melko pitkälle voi päivän kulun itse valita. Jos siis itse haluaa.

Tämä arki vain joskus niin imaisee mukaansa, että on helppo tuudittautua siihen, että elämä on pitkä matka. Että ei tällä päivällä ole niin väliä, kun näitä on jonossa tuhatmäärin. Mutta havahduin oikeasti ajattelemaan sitä, että jokainen päivä tulisi ottaa nimen omaan omana ainutlaatuisena kokemuksena eikä vain yhtenä osana pitkää matkaa. Jokaista päivää tulisi arvostaa. Muuten elämä menee hukkaan.

Jos ajattelee kaiken olevan vain yhtä pitkää putkea, sitä loputonta janaa alkaa helposti suorittaa. Silloin voi unohtua se, mikä elämässä on tärkeää. Eihän tänään tarvitse, kun huomennakin ehtii vielä. Silloin voi unohtua ilo. Arjesta nauttiminen. Hyvien hetkien kokeminen ja niiden muuntaminen muistoiksi. Oikeasti arjen ei tule olla raahautumista tai tarpomista eikä ainakaan mitään, mikä tuntuu vain pakolta.

Jokainen päivä voi olla uusi alku. Kuulostaa houkuttelevalta!

Minusta tuntuu, että nyt on uuden alun huumaa ilmassa. Tänään on kyllä ollut enemmänkin tarpomisfiilis. Mutta kun yksi ovi sulkeutuu, toinen avautuu. Helpotuksesta huolimatta kummallisen apea olo on vellonut sisälläni. Luulin hyppiväni ilosta, kun tästä luopumisen hetki koittaa, mutta olo onkin haikea. Konkarit sanovat, että kuuluu taudin kuvaan. Helpottava kuulla, että tämä on normaalia, ehhehe.

Toivotan mainiota uutta viikkoa ja uusia alkuja!

Huominen, uusi alku!

Huominen, jälleen uusi mahdollisuus!