Enkulit vauhdissa?

Tänään sain jälleen konkreettisesti huomata, että kyllä vain joku tuntuu järjestelevän asioitamme, oli se sitten maailmankaikkeus tai enkulit tai molemmat yhdessä.

Joulun, kirjanteon, kolmen viikon ”sairausloman” ja muutaman muun ylimääräisen jutun takia kukkaro on ammottanut jälleen tyhjyyttään jo toista viikkoa ja mielessä on siintänyt ylihuominen, palkkapäivä. Tänään aamulla päätin pitää kotityöpäivän ja arvoin, kävelenkö tunnin suuntaansa päiväkodille vai uskallanko lähteä sinne autolla, kun tankkivalo on palanut iloisesti jo 40 kilometrin ajan. No mutta kas, tilillä olikin viisi euroa, jolla sai kolme litraa bensaa! Se oli ensimmäinen ilonaiheeni tänään.

Entä se toinen ilonaiheeni sitten? Palatessani kotiin tekemään töitä nostin kukkaroni kirjahyllyn päälle, ja massiivinen kirjakasa (elämäntaitokirjapostauksia on tulossa!) romahti totta kai suoraan varpailleni. Pirhana sentään. Siinä sitten kyykkiessäni ja kirjoja nostellessani takaisin paikalleen mietin, että miksihän tämäkin piti sattua. No piti tietenkin, sillä yhden lattialla maanneen kirjan välistä pilkotti kirjekuoren kulma, jossa oli 40 euron lahjakortti Stockalle! Aiettä! Olin saanut lahjakortin kiitokseksi avustani ennen joulua ja laittanut sen niin hyvään piiloon, että en enää itsekään löytänyt sitä saati muistanut koko korttia.

Istuin lattialla ja hihittelin äänekkäästi, että näin ne hommat hoituvat. Jeesiä tulee, kun hätä on suuri. Joskus elämäntilanteet vain ovat nihkeämpiä, mutta silloinkaan ei kannata menettää toivoaan. Toki tulee hetkiä, jolloin ottaa kupoliin kaikki, mutta sekin kuuluu tähän juttuun, elämään.

Ajattelen, että tärkeää on jaksaa uskoa ja luottaa siihen, että ei ole yksin. Kenenkään ei tarvitse selvitä mistään elämän haasteista itsekseen. Oli kyse mistä tahansa asiasta, aina on apua saatavilla jotain kautta. Joskus se apu yllättää, kuten tänään. Elämässä tapahtuu monenlaisia ihmeitä.

Eilen illalla surffailin netissä ja törmäsin australialaisesta Nick Vujicicista kertovaan videoon, jota en ollut vielä nähnyt. Suosittelen lämpimästi tuon yhdeksänminuuttisen pätkän katsomista. Vujicic on kyllä mainio tyyppi! Hän on kiitollinen siitä, mitä hänellä on eikä mieti sitä, mitä häneltä puuttuu. Nick on myös Facebookissa, jossa hänen postauksiaan välillä seurailen.

Vielä tuohon aikaisempaan liittyen. Yksi onnellisuuden ”salaisuuksista” on varmasti hyväksyminen. Kun hyväksyy oman tilanteensa ja toimii parhaansa mukaan niillä eväillä, mitä juurikin tällä kyseisellä hetkellä on, se riittää. Asiat muuttuvat, jos tarve vaatii. Mutta mikään ei muutu märehtimällä sitä, mitä ei ole, vaan hyväksymisen ja myös kiitollisuuden kautta. Unelmoida ja mielikuvaharjoitella toki saa ja niitä teen paljon itsekin!

Kepeää keskiviikkoa!

Kyllä, juurikin näin!

Kyllä, juurikin näin!