Tarvitaan: innostusta
Ja sitä minulta nykyään taas löytyy.
Eilen tuli tehtyä pitkää päivää. Olin kotona vasta keskiyöllä ja aamulla taas toki tikkana pystyssä. Eilisen iltapäivän Bodypump-ohjaus sujui ookoo, paitsi että olkapääbiisissä aloin soveltaa ja kas, päin persettä meni. Mutta ei se haittaa. Lupasin asiakkaille, että annan itselleni raippaa siitä hyvästä.
Pelkäsin, että kolmen viikon pumppitauko olisi tehnyt tehtävänsä, mutta ainoa, mitä nyt kiristää, on rinta. Uuteen nousuun siis. Huomenna menen salille. Sunnuntaina tuuraan pitkästä aikaa sisäpyöräilyä ja intervallitreeniä. Tästä se lähtee, minulla on erinomainen tunne.
Ja se tunne onnistumisesta onkin se, mikä erottaa tämän kerran niistä muista kerroista. Aikaisemmin olen kokenut vahvasti, että minun on pakko laihtua. Pakkopakkopakko! Silloin olen puristellut vatsamakkaroitani ja tökkinyt selluliitteja peilin edessä samalla itseäni solvaten ja tilannettani kauhistellen. Olen voivotellut sitä, miksi, miten ja missä ajassa olen päästänyt itseni tähän kuntoon. En ole miettinyt sitä, miten palautuisin ennallani. Olen muistellut esikoiseni jälkeen puolessa vuodessa saavuttamaani sixpackia. Oikeasti olin kai unohtanut faktan, että silloinkin tein töitä raskaudesta palautumisen eteen. Kävelin vaunujen kanssa päivittäin pitkiä lenkkejä, nostin rautaa ja ryhmäliikuntatunnit olivat lempiajanvietettäni. Kas, Facebook kun ei laihduta.
Aikaisemmin minulta on puuttunut myös palava innostus, jonka olen saavuttanut nyt kuin itsestään. Ehkä se johtuu siitä, että suhtaudun itseeni lempeämmin. Myöskään ensisijainen kiinnostuksen kohteeni tässä muutoksessa ei ole laihtuminen, vaan se, että tahdon voida paremmin. Laihtuminen tulee sitten siinä siivellä. Ja koska innostuminen tarkoittaa minulle samaa kuin bensa autolle, tiedän, että tässä ollaan hyvällä tiellä. Ilman innostumista toimiminen täysillä ei itselläni onnistu. Silloin juuri tekeminen, oli se mitä tahansa, on vain suorittamista ja pakkopullaa. Tekemisestä puuttuu silloin paitsi inspiraatio, myös sydän.
Olen päättänyt suhtautua itseeni myös kärsivällisesti, sillä ihmisiähän tässä vain ollaan. Jos kieltäisin itseltäni aivan kaikki elämän nautinnot, kuten pasta bolognesen (juu kyllä voi näinkin erikoisia intohimon kohteita ihmisellä olla), olen varma, että pasta bolognese pyörisi ajatuksissani harva se hetki.
Ja itsensä lahjonta on aina hyvästä. Etappi etapilta aion palkita itseäni uusilla vaatteilla ja myös treenikuteilla. Ensimmäisenä aion hankkia Lorna Janen -merkin inspiraatiotreenitopin.
Iloa perjantaipäivään!
No näinpä, hiki olkoon paras asusteemme. Kuka on messissä? (Kuva: Nike Women)
Maarit
Kiitos Jenny, innostuksesi on tarttuvaa sorttia! Tahtoo myös insipaatiotreenitopin – makeita. Vielä en päälleni tuota kehtaisi laittaa, mutta vielä sekin aika koittaa… Treenailun iloa!
Laura_s
Onpa ihania inspiraatiotoppeja, tuollainen olisi kiva, vaikka ilmankin ehkä pärjäisi. Tällä hetkellä tuntuu nimittäin siltä, että innostusta on täällä ilmassa merkillisen paljon. Ehkä hankin tuollaisen niitä päiviä varten, jolloin sitä motivaatiota todellakin on kaivettava ties mistä.
Nähdään sunnuntaina! 🙂
Jenny B-H
Kiitos Maarit 🙂
Noi topit on minunkin mielestä tosi kivoja, aika tyyriitä tosin. Mutta jos yhden hankkisi 🙂
Ensin kuitenkin lisää treeniä. Tämän viikon syömiset on menny tosi hyvin, eikä ole tehnyt edes mieli herkkuja. Motivaatio on kohdillaan!
Iloa viikonloppuun!
Jenny B-H
Totta, ilmankin ehkä pärjää 😀 Mutta ehkä silti yksi.. 🙂
Hienoa, että sielläkin on innostusta ilmassa, hyvä hyvä!
Ja hauskaa, jos tulet sunnuntaina tunnille! Täällä vielä kärsitään torstaisesta pumpista, kyllä sittenkin tuli lihakset helliksi, auts.
Suvi
Vaikken muuten kauhean värikäs ole, salilla ja jumpissa tykkään pitää värikkäitä vaatteita. Välillä niitä on vain ollut vaikea löytää Suomesta. Olen huomannut, että esimerkiksi Thaimaassa Nikella on aivan erilainen tuotevalikoima, kuin mitä Suomeen tulee myyntiin.
Nuo Lorna Janen vaatteet näyttävät aivan ihanilta, mutta harmittavan kalliilta. Saisikohan niitä tilattua edullisemmin jostakin ulkomaisesta verkkokaupasta? Olisi kiva kuulla kokemuksesi tuosta Lavlista sitten, kun tilaamasi toppi on tullut.
Lopun linkit varastivat kyllä nyt totaalisesti huomion postauksesi pääasialta. Kiitos kuitenkin jälleen kerran hyvästä ja inspiroivasta kirjoituksesta ja hurjasti tsemppiä!
Jenny B-H
Kiitos kommentistasi 🙂
Minäkin käytän pääasiallisesti Niken treenivaatteita, Thaimaan valikoimaan en ole valitettavasti tutustunut, mutta viimeksi tein löytöjä Berliinissä, siellä tosin vaikutti olevan samoja tuotteita aika pitkälle kuin Suomessa.
Lorna Janet ovat tosiaan kiinnostavia, mutta samaa mieltä olen, aika hinnakkaita. En ole vielä tilannut heidän nettikaupastaan mitään, mutta tarkoituksena on hankkia joku inspiraatiotopeista. Jonkin verran olen käyttänyt Lorna Janea kuvauksissa ja esimerkiksi trikoot olivat todella hyvälaatuisen oloisia, mutta niidenkin hinta oli muistaakseni 90 euron kieppeillä.
Iloa viikonloppuusi!
sari
Hikihaaste otettu vastaan!Eilen 1,5h dynaamista hathaa ja just tulin 20km hiihtolenkiltä.Josta viimeiset 15km pelkillä käsivoimilla,kun 5km:n jälkeen lähti pidot suksista,my mistake.Ehkäpä huomiseksi voitelen paremmin…Pitkän flunssan jäljiltä muutenkin tuntu tahmeelta,mutta suunta ylöspäin.Juu,tästä se nousu lähtee.This life is worth for living!
Jenny B-H
Vau, mitä lenkkejä vedät!
Itselläkin lähti treenit yllättävän hyvin käyntiin kolmen viikon sairastelun jälkeen. En tullut edes ollenkaan niin kipeäksi, mitä olin kuvitellut.
Suunta on ylöspäin, hyvä me!