… Tai sitten ei.

Minua on pari päivää vaivannut Writer’s Block, mutta nyt inspiroidun YouTube-videosta, johon törmäsin My sunday feeling -blogissa. No oikeasti en ole vain ehtinyt kirjoittaa, sillä olen ollut irrottelemassa jumppa- ja sisäpyöräilysaleilla. Tällä viikolla treeniä on takana 9 tuntia, ihan hyvältä on tuntunut, vaikka köhä vielä vaivaa. Ensi viikolla revitelläänkin sitten enemmän kuin pitkään aikaan. Laskeskelin, että omia vakisessioita sekä sijaistuksia on yhteensä 14 tunnin edestä.

Mutta videosta vielä, kannattaa tsekata! Se on  ylisöpö kolmen minuutin mietelausepätkä ystävyydestä. Se muistuttaa ihmisistä, jotka ovat tulleet elämääsi jostain syystä. Ihmisistä, jotka pysyvät kanssasi lopun elämääsi tai kulkevat seurassasi vain vähän aikaa. Tyypeistä, jotka astuvat kuvioihin juuri oikealla hetkellä ja tuntuvat silloin taivaan lahjoilta.

Olen aina ihmetellyt ihmisiä, jotka valittelevat, ettei aikuisiällä löydy enää hengenheimolaisia, joiden kanssa ystävystyä. Itse olen solminut uusia rakkaita ja minulle tärkeitä ihmissuhteita nimenomaan aikuisena. Toki minulla on vielä tarha- ja kouluaikaisiakin ihmisiä elämässäni, joiden kanssa pidän yhteyttä. Mutta että aikuisena ei voisi ystävystyä, se on puppua. Toki usealla meistä arki on niin hektistä töiden ja perheen parissa, ettei siihen ehkä saa millään enää ängettyä uusia ihmissuhteita kun vanhojenkin ystävyyksien ylläpito ja huolto vievät aikaa, mutta silti kannattaa olla avoin ja pitää silmät avoinna.

Ai mistä sitten olen noita ystäviä oikein löytänyt? Jumppasalilta. Tunneilla käyneistä asiakkaista on tullut vuosien varrella ystäviä. Myös ohjaajakollegojen joukossa on tuttujen ja kavereiden ohella niitä todella tärkeitä ihmisiä. Töiden parista. Kollegoja, joiden kanssa olen saattanut olla samalla lehdistömatkalla. Vanhoja työkavereita. Yhteistyökumppaneita, joiden kanssa on löytynyt yhteinen sävel ensi näkemältä. Ihmisiä, joita olen haastatellut ja joista on sittemmin tullut läheisiä. Valokuvaajia, joiden kanssa on jaettu ilot ja surut autoillessa juttukeikoille läpi Suomen. Ystävien ystävistä. Koska frendini ovat niin hyviä tyyppejä, heillä on vain mahtavia ystäviä. Minusta on hauskaa, kun tapaan jonkun ystäväni ystävän josta olen kuullut, ja hän saa kasvot.

Niin, ja olenhan myös ystävystynyt lasteni ”tarhatädin” kanssa.

Siitä olen iloinnut paljon, että kaksi ystävääni löysivät toisensa polttareissani, ja ovat olleet siitä lähtien ihan BFF. On aina mahtavaa, kun samanhenkiset ihmiset löytävät toisensa!

Viime kuukausina olen ehtinyt pitää vain vähän yhteyttä ihmisiin, jotka haluan säilyttää elämässäni. Onneksi suurin osa heistä kuitenkin ymmärtää sen, että pienen vauvan, perheen ja töiden yhdistäminen on aikaa vievää puuhaa. Ei olisi oikein, että niin hauskasta asiasta kuin ihmisten näkemisestä syntyisi stressiä, kun tapaamisten tarkoitushan on päinvastainen. Mutta ei se mitään, toisinaan pieni välimatka tekee hyvää.

Ja toisaalta, kaikkien kanssa ei olekaan tarkoitus kulkea koko elämän mittaista matkaa. Joidenkin tyyppien kanssa ystävyys on vain hiipunut ilman, että hommaan olisi liittynyt mitään suurta draamaa. Sitä on niin sanotusti kasvettu erilleen, eikä mitään yhteistä ole enää ollutkaan, eikä kumpikaan ole jäänyt kaipaamaan yhteydenpitoa. Muutama on jäänyt taakse siksi, että yhteydenotot ovat tapahtuneet aina siitä syystä, että he ovat kaivanneet jonkinlaista palvelusta. Toki autan mielelläni ystäviäni ja muitakin, mutta pelkkä palvelusten teko toiselle on melko yksipuolista ystävyyttä.

Kaikista tyypeistä olen kiitollinen, sillä jokainen ihminen on opettaja elämässä ja tarkoitettu ilmestymään jostain syystä.

Tänään on hyvä päivä ottaa yhteyttä ystävään. Älä ajattele, että pitäisi soittaa, ottaa yhteyttä ystävään tai edes tekstata hänelle. OTA! SOITA! TEKSTAA!

Asiasta viidenteen, Elinakin muistutteli Auta Elina -blogissaan siitä, miten pitäisi-sanan käyttöä olisi hyvä välttää. Itsekin taidan aloittaa pitäisi-lakon. Ei ole enää asioita, joita minun pitäisi tehdä, vaan on asioita joita palavasti haluan tehdä. Niinhän Herra E. Tollekin sanoo, että elämää ei kannata kuluttaa siihen, että pitäisi tehdä jotakin. Joko sitä hoitaa asian pois päiväjärjestyksestä tai sitten unohtaa koko jutun hyvällä omatunnolla. Kannattaa kokeilla!