Hehku tässä hetkessä..

..koska se kannattaa.

Näin se on taas työviikko hurahtanut. Viikonloppuna ohjelmassa on ainakin entisen työhuoneeni siivousta ja oman itseni kuuntelua the Voice –radiokanavalla. Olen puhumassa toivottavasti fiksuja eetterissä lauantaina noin klo 12.30 ja 14.30 ja voitteko kuvitella, sunnuntaina myös. Ihan luksusta saada noin paljon puheaikaa isolla kanavalla. Lähetys nauhoitettiin jo keskiviikkona ja siitä jäi hyvä fiilis.

Mutta sitä tulin tänne blogiini toteamaan, että kun aika tuntuu hurahtavan niin, että hyvä kun perässä pysyy, on syytä alkaa pysähdellä enemmän ja ottaa aiempaa tietoisempi ote arkeen. Kuunnella, kun linnut laulavat ja olla ulkona ja antaa auringon lämmittää. Todella fiilistellä sitä, miltä arki tuntuu ja antaa sen tuntua sellaiselta kuin mitä se on.

Ja jos ne työt, koulut, harrastukset ja kaupassa käynnit rasittavat, on hyvä muistaa, että arjessa ei tavallisia hetkiä olekaan. Oikeasti koko elämä on ihme, jos sen sellaisena haluaa ottaa vastaan.

Tee siis se nyt, mitä palavimmin haluat tehdä. Asioita kun ei loputtomiin kannata lykätä huomiselle, sillä käytännössä huomista ei koskaan tule. On vain tämä hetki, jossa nyt olemme.

Sinäkään et ole täällä selvittämässä arjen mysteeriä tai odottamassa jotain parempaa tapahtuvaksi. Sinäkin voit pelkän hengittämisen sijaan alkaa elää ja virrata. Voit tältä istumalta kaivaa ne isoäidin posliinit lipastosta esiin ja ottaa kultasankaisessa kupposessa vaikka oluen!

Minä päätin eilen, että olen murehtinut tarpeeksi koko 37-vuotisen elämäni aikana, en halua enää murehtia. En, vaikka asioita olisi kymmeniä, joista voisin huolta kantaa. Aina löytyy murehdittavaa, jos sillä asenteella elää. Minäkin voisin kantaa huolta lapsistani ja heidän tulevaisuudestaan tai vaikkapa siitä, mistä löydämme sen perheellemme täydellisen ja sopuhintaisen kodin parin kuukauden päästä. Mutta ei. Niin ei voi elää, että antaisi pienten huolten tai isompienkaan huolten estää elämästä. Itsekin siis pyrin pysymään huolettomalla linjalla. Se tulee, mikä tulee ja vaikka kuinka olisin huolissani, en asioita voi estää. Elän siis tässä hetkessä. Ja otan arjen epävarmuudet vastaan ilolla ja jännityksellä, koska kun mikään ei ole varmaa, kaikki on mahdollista.

Voimalause perjantai-illalle tulee tässä: Vapautan itseni murehtimisesta ja vain hehkun tässä hetkessä.

Iloa viikonloppuusi!

Ehkä söin, ehkä en.