Herkuttelu kuuluu elämään – tärkeämpää on se, miten syö normiarjessa

Viikonloppu oli yhtä herkuttelua: siihen mahtui perjantaipizza, kaksi brunssia ja yhdet synttärit. Mutta sellaista se on, välillä herkutellaan enemmän, ja sitten palataan taas arkiruokiin ja normisyömisiin. Eikä podeta morkkista eikä myöskään niukenneta alkuviikon ruokailuja, jolloin tulee takuulla nälkä, ja mahdollisuus ylensyöntiin on taas olemassa.

Viikonloppuna tuli syötyä pizzaa, täytekakkua, suklaamoussea, voileipäkakkua, vaahtokarkkeja, pullaa, mehua, kokista, donitseja ja vaikka mitä, en edes muista kaikkea. Morkkista en ole enää potenut syömisistäni vuosiin, mutta voin kertoa, että tahmainen hiilaripöhö ei ole hauska asia.

Kun muuttaa ruokavaliotaan  ja alkaa katsoa tarkempaan, mitä syö, herkuttelusta tulee paha ja totaalisen väsähtänyt olo eikä se sokerin ja höttöhiilarien mättäminen tunnu enää sen arvoiselta, miltä joskus ennen. Vaikka omatkaan annoskoot eivät ole lähimainkaan niin suuria kuin pari vuotta sitten, silti olo tuntuu kaiken tällaisen vehnäjauhon ja sokerin jälkeen todella tahmaiselta ja vähän siltä kuin ei olisi aamulla herännyt ollenkaan. Vaikka syön makeaa nykyäänkin kerran pari viikossa enkä kiellä itseltäni mitään, on elämänmuutoksen jälkeen ruokavalio muovautunut semiterveelliseksi ja sitten kun siitä poikkeaa näin reilusti kuin itse viimeisen parin kolmen päivän aikana, sen kyllä huomaa.

No oli siellä kasviksiakin! Ihanan fressejä.

Mun jälkkärilautanen. Kyllä kaikki meni! Ja sen jälkeen teki mieli nukahtaa.

Ennen olin sokeri- ja hiilarihumalassa all day long

On aika kauheaa tai oikeastaan ehkä surullista ajatella, että ennen oloni oli lähes koko ajan tällainen kuin nyt. Olin vain niin tottunut tähän väsähtäneeseen olotilaan, etten osannut edes muuta kaivata. Toki olen muuttanut viimeisen parin vuoden aikana paljon muutakin kuin vain terveellistänyt ruokavaliotani, mutta nyt vasta, kun muutamaksi päiväksi palaa sen pariin, mitä joskus on ollut, sen muutoksen vasta konkreettisesti ymmärtää. Voisi kuvitella, että terveellisesti syöminen olisi tylsää, mutta oikeasti se on kyllä kaikkea muuta ja virkeä olo läpi päivän on parasta, mitä ihminen voi itselleen tarjota.

Voisi vielä kuvitella, että olisin tehnyt jotain ihmetemppuja ruokavaliota muuttaessani, mutta niitä ei ole tapahtunut. Oikeasti asiat ovat niin mitättömän pieniä, ettei edes uskoisi niiden vaikuttavan ihmiskehoon niin paljon.

Kaverin lapsen synttäreillä oli vaikka mitä, nam!

Kahtena päivänä peräkkäin voileipäkakkua!

Ja tänään taas voileipäkakkua! Ja suolaista vaaleaa leipää! Jälkkäreitä ei juuri mahtunut enää, no okei, vähän kakkua, juustoa ja karkkia.

Näin syön nyt

Arkiaamuisin syön useimmiten kaurapuuron maidolla ja oivariininokareella tai mustikoilla. Välillä syön kaurapuuron lisäksi pari pehmeäksi keitettyä kananmunaa, sillä kaurapuuro ei pidä itselläni nälkää ja kaipaan aamuisin(kin) jotain proteiinia. Viikonloppuisin syön usein leipää, jossa on päällä jotain proteiinia. Lisäksi smoothien, jotka ovat meillä kotona varsinaisia hedelmä- ja marjapommeja.

Arkilounaan syön usein ulkona, tavallista kotiruokaa tai salaattia, harvoin pastaa, mutta silloinkin pidän huolen siitä, että syön jotain proteiinilähdettä, mieluiten kahta. Olen tämän kahden vuoden aikana opetellut syömään myös tofua, josta on tullut uusi suosikkini. Lisäksi syön juustoja, kalaa, kanaa, lihaa, papuja, pähkinöitä, jälleen kananmunaa tai katkarapuja, mitä nyt vain tarjolla on. Syön myös ihan hirveästi kasviksia nykyään verrattuna parin vuoden takaiseen, kun kasvikseni olivat lähinnä kurkkua ja tomaattia.

Välipalaksi saatan syödä esimerkiksi bulgarialaisen jugurtin kourallisella pähkinöitä tai manteleita, jonkin hedelmän tai sitten kauraleipää juustolla. Jos syön välipalan vasta kotona, usein se on smoothie, jossa ei ole juuri proteiinia, mutta usein siinä on banaania, mustikoita, turkkilaista jugurttia, omenaa, päärynää ja mandariinia, mitä nyt kotoa sattuu löytymään.

Iltaisin syön joko kotiruokaa tai sitten esimerkiksi tomaattia, mozzarellaa ja oliiviöljyä tai pari voileipää. Tai sitten munakkaan, minne voi laittaa mitä tahansa, mitä jääkaapista löytyy.

Annan kanssa lounaalla perjantaina. Hirveät keot ruokaa, mutta semiterveellistä sellaista.

Silti en ole tämän viikonlopun herkutteluista ollenkaan huolissani. Kaikista älyttömintä olisi ensin syödä mitä sattuu ja sitten potea morkkista. Jos suurimmaksi osaksi syö kohtuullisen terveellisesti, parin päivän herkuttelu ei kaada maailmaa ollenkaan, mutta on jännä huomata se, että tuollaista ei oikeasti edes kaipaa. Kun huolehtii terveellisestä ja itselle sopivasta ruokavaliosta muulloin, painon tai terveyden kannalta ei ole haittaa, jos hetkittäin syö enemmän tai epäterveellisemmin. Stressaaminen syömisistä sen sijaan ei ole hyvästä, ja vie iloa nautinnolta. Jo etukäteen voikin hyväksyä, että tällaisina juhlaviikonloppuina syö erilailla kuin normaalisti arjessa. Jo pelkästään herkutteluluvan antaminen itselle vähentää ylensyönnin ja huonon omantunnon määrää, sekä häpeää, jota toiset myös kokevat syömisistään. Välillä ruoasta ja yhdessäolosta on mahtavaakin nauttia, ja myös siitä sokerista. Tällainen joustaminen ruokailuissa ei tarkoita sitä, että syöminen karkaa käsistä. Itselle kannattaa olla armollinen, sillä silloin arkisyömisen pariin palaaminenkin sujuu luontevasti ja sitä itse asiassa oikein odottaa, koska siitä tulee niin hyvä olo.

Herkuttelua ei kannata kompensoida

Virhe, johon moni herkkusuu sortuu, onkin liian tiukka kompensaatio arkeen paluun jälkeen. Vaikka olisi mässäillyt itsensä ähkyyn parin päivän aikana, asian korjaaminen tiukalla diettaamisella ei tuo toivottua lopputulosta. Jos energiansaantia yhtäkkiä alkaa rajoittaa liikaa, altistuu liikasyömiselle uudestaan. Sitä syö esimerkiksi päivän aikana liian vähän ja kevyesti, jolloin illalla tulee tyhjennettyä jääkaappi. Erityisesti painonsa kanssa jojottavilla tai ruokailuista huonoa omatuntoa potevilla pikadieetit ovat huono valinta, tiedän sen, kun jojottelin kuusi vuotta. Sen sijaan palaaminen tavalliseen ruokarytmiin, jossa syödään kohtuullisen terveellisesti 4–6 pienempää ateriaa säännöllisin väliajoin vuorokaudessa, toimii takuulla. On tutkittu, että ihminen voi esimerkiksi jouluna lihoa parikin kiloa. Kuitenkin paino normalisoituu, kun palaa takaisin arkisiin ruokailutottumuksiin!! Eli stressiä ei kannata potea.

Huomenna on maanantai ja paluu takaisin arkiruokien pariin. Brunsseilu ja synttärijuhliminen on ihanaa, mutta kyllä kaikista mahtavinta on virkeä olo, joka on silloin, kun ei pode sokeri- ja hiilarihuttupöhöä.

Mahtavaa alkavaa viikkoa! Herääkö ajatuksia?

Jenny