Hyvät, pahat, hiilarit

Olen pian kolme viikkoa ollut ilman Cokista ja karkkia. Ooooh! Ihan turhaan lykkäsin herkkulakon aloittamista, sillä tämä on ollut yllättävän helppoa. Olen myös välttänyt (pitsaperjantaita lukuun ottamatta) valkoista viljaa. Mitään näkyvää ei ole tapahtunut, mutta eihän Roomaakaan rakennettu päivässä.

VHH-ruokavaliosta eli vähähiilihydraattisesta ruokavaliosta on nyt ollut paljon puhetta. Se taitaa olla muotia, ja minä taidan olla trendikäs. Muodin aallonharjalla suorastaan.

Nimittäin pari viikkoa sitten aamutelevisiossa aiheesta puhui lihavuustutkija Kirsi Pietiläinen ja nyt uusimmassa Fit-lehdessä 5/2011 oli toimittaja Anna Lehdon Vähentäisinkö hiilareita -juttu aiheesta. Informatiivisen artikkelin luettuani tulin siihen tulokseen, että pyrin yhä pitämään sokerin ja valkoisen viljan minimissä ruokavaliossani, mutta liioitellakaan en aio. Kovaa treenaava nimittäin kaipaa hiilareita ja tarvitsee niitä myös palautuakseen. Eli ruisleipä ja banaani, armahdan teitä. (Siitäkin huolimatta, että tällä hetkellä en treenaa kovaa muuta kuin mielikuvissani.)

Uudessa Fit-lehdessä on myös kirjoittamani juttu 37-vuotiaasta Piiasta, joka vuosikaudet katseli alkoholisti-isänsä perään. Useamman alkoholismistoorin kirjoittaneena on ollut jännittävää nähdä, miten samaa rataa kyseiset tarinat kulkevat. Tässä jutussa loppu on Piian kohdalla onnellinen. Isä sen sijaan jatkaa uraansa alkoholismin parissa tyttärestään tai tyttärenpojastaan huolimatta.

Ja huomenna kaikki näpräämään iPadeja! Digitaaliseen kulttuurilehti Illuusioon kirjoittamani artikkeli poliittisesta teatterista ilmestyy. Haastattelin juttuun kolmea teatterialan osaajaa. Oli virkistävää kirjoittaa juttua itselle vieraammasta teemasta.

Free hugs!!!!