Tänään olimme Piksun kanssa pitkästä aikaa sosiaalisia. Ensin haimme kuvauslainoja tulevia jumppakuvauksia varten. Sitten kävimme salaatilla Kampin keskuksen Johto-Cafessa muutamia kuukausia vanhemman kaverin kanssa. Suosimme Piksun kanssa Johtoa sen keskeisen sijainnin, hinta-laatusuhteeltaan hyvän salaatin (4 täytettä/8,90 e) ja mukavien sohvaryhmien vuoksi.

Siis mä nukahdin kotona, mutta missä mä heräsin?

Sieltä suuntasimme Meilahden liikuntakeskukseen, jossa kävin polkemassa Kristiina Onkelin spinning-tunnin. Krisse oli uudessa hiuslookissaan paitsi tyylikäs, myös yhtä reipas ja mukaansatempaava kuin aina. Ensi viikolla muuten tuurailen itsekin tuolla, tervetuloa sisäpyöräilemään.

Vähiin käy, ennen kuin loppuu. Äitiysvapaa siis. Viikonloppukin menee töiden merkeissä, mutta onneksi on hauska projekti. Pääsen seuraamaan Fit-lehden tarmokkaita 250-päivää muuttujia. Jospa saisin itsekin pontta treeneihini heidän innoittamanaan. Laihdutusblogia tästä ei tule, mutta alla olevaan, kahden vuoden takaiseen kondikseen on itselläni matkaa noin 24 voipaketin verran.

Laiha ja tumma kaksoisolentoni.

Yhä edelleen odottelen liikuntakärpäsen puremaa. Melkoista pakkopullaa tämä liikkuminen on ollut viime aikoina. Tarvitsisin Personal Trainerin, joka hakisi minut kotioveltani ja pakottaisi mukaansa riemukkaasti, ehkä jopa hieman tekopirteästi, kiljahdellen. Ja tähän ei auta tippaakaan se, että olen itsekin käynyt Personal Trainer -koulutuksen.

Epic Fail, sanoisi tyttäreni, 14.

Jos jollain on joku kiva urheilullinen pikku harrastus, niin vinkatkaa. Reeneihinkin saa hakea.