Hyviä keloja

Voi perhana, että pitää olla näin hajamielinen. Olin aikeissa alkaa kirjoittaa työjuttua, mutta vihko olikin jäänyt työhuoneelle. Tai siis toivon, että se löytyy työhuoneelta, muuten olen pulahkossa. Sellaista se on, aina ei voi muistaa kaikkea. Pienen harmituksen jälkeen hengittelin hetken ja aloin miettiä, mitä hyvää tässä asiassa on. Keksin heti kolme syytä, olen kehittynyt: ehdin hioa erään toisen artikkelin helmeksi. Ehdin blogata. Ehdin myös ripustaa pyykit kuivumaan. Kas näin. Koko päivä ei mennytkään pilalle, kun keksin asiasta jotain myönteistä. On paljon sellaista, mihin emme voi vaikuttaa. On myös paljon asioita, joihin voimme.

Onkin aika hullua, että sitä ihan itse omin pikku ajatuksin voi pilata niin monta hetkeä elämästään. Ainakin itseltäni sujuu oikein helposti se, että aiheutan epämiellyttäviä ja ahdistaviakin fiiliksiä itselleni pelkästään ajattelemalla. Olenkin yrittänyt kovasti viime päivinä keskittyä kaikenlaiseen hyvään. Perjantaina jäin kyllä kahdesti kiinni itselleni siitä, että huomasin hermostuvani. Liikenteessä kun oli kaikenlaista törttöä taas autoilemassa. Ottakaa bussi jos ette tunne liikennesääntöjä.

Luin Nicolas Jacquemotin Mitä optimisteilta voi oppia -kirjasta (Atena 2010), että ihminen suurentelee epämiellyttäviä asioita, millä aiheuttaa itselleen vain turhaa huolta ja stressiä. Niin totta! Kun joku asia menee pieleen, lähtee sitä helposti mukaan ketjureaktioon, että nyt kaikki on ihan persiistä. Katastrofiajattelulla vääristämme todellisuutta ja mikä hurjinta, alamme itsekin uskoa siihen, vaikka ajatuksemme ja niiden aiheuttamat tunteet voivat olla kaukana totuudesta.

Kun on niin helppo esittää negatiivisia asioita itselleen totuutena, miksi ihmiset käyttävät tätä hyvin toimivaa tapaa sitten vain vähän tai tuskin ollenkaan hyvien asioiden kanssa? Itse kirjoittelen välillä affirmaatioita eli myönteisiä vahvistuksia pikku kirjaani, mutta usein ne taas unohtuvat pitkäksi aikaa. Ikävä kyllä ne negatiiviset harvemmin eivät unohdu. Kai ne ovat niin juurtuneita takaraivoon, että joutuu oikeasti miettimään, mitä miettii, että niistä pääsee eroon.

Jacquemotin kirjassa muuten sanotaan, että vaikka positiiviset ajatukset ovat lyhytkestoisia, niiden vaikutukset ovat syviä ja pysyviä. Eikö näin ole sitten myös päinvastoin. Negatiiviset kelat ne vasta ihmiseen vaikuttavatkin. Esimerkiksi jos ajattelisi itsestään jatkuvasti huonoa, sellainenhan alkaa vaikuttaa minäkuvaan ajan kanssa.

Ei huonoja ajatuksia voi tietenkään kokonaan välttää, eikä ole tarviskaan. Mutta aina voi tehdä valintoja.

Tänään oli ihan lyx-aamu, unohtuneesta vihkosta huolimatta. Jo yhdeksältä pyörivät pyykit pesutuvassa (olen toivonut synttärilahjaksi pyykinpesukonetta!) ja ulkoilimme pitkään ja hartaasti omalla pihalla. Valkovuokkomeret siellä täällä metsäkaistaleilla ovat niin nättejä. On ihanaa olla taas levännyt, pirteä ja energinen! Se on parasta.

Kesä!!!

Vielä niistä affirmaatioista. Niiden tulee olla aina nykyhetkessä. Niiden tulee olla itsellesi itsestäänselvyyksiä. Niihin tulee itsekin siis uskoa.

Rahakukkaroni on pullea.

Jaksan helposti juosta 20 kilometrin lenkin. 

Työasiani ovat mallikkaassa järjestyksessä. 

Asun pian unelmieni kerrostalokodissa. 

Mahtava kesä on aluillaan. 

Itse suosittelen affirmointia heti aamulla herätessä ja illalla ennen nukahtamista. Ja sitten ei muuta kuin asiat herran alitajunnan haltuun.