Hyvien tekojen joulukuu
Uskomatonta, että nyt jo on joulukuun ensimmäinen päivä ja kuukauden päästä meillä on uusi vuosi edessämme. Stressikäyrät tuppaavat toisilla nousemaan eikä ihme, sillä moni miettii, millä rahoittaa jouluhulinat ja koska ehtii siivota ja järjestää, vaikka siellä komerossa tai kellarissa ei joulua vietäkään. Olkoon tämä kuukausi juuri siitäkin syystä hyvien tekojen joulukuu.
Omana tavoitteenani on mahdollisimman stressivapaa joulu kaikin puolin, vaikka työkiireetkin kasautuvat juuri joulua edeltäviin viikkoihin. Päätin, että jos omat hermot alkavat kiristyä, se tietäköön tuplaistumista ja syvään hengittelyä sekä pelkkää olemista meditaatiopallilla. Se tehdään, mikä pystytään, jaksetaan ja ennen kaikkea halutaan ja se riittäköön ja olkoon täydellisen hyvä. Se mitä ei ehdi, jaksa tai halua, se jääköön tekemättä.
Kun rahasta on tiukkaa, joulu voi olla katastrofi
Olen itsekin elänyt läpi vuodet, jolloin rahasta oli tosi tiukkaa ja joulu merkitsi lähinnä katastrofia. Vaikka tuolloin ei aina todellakaan naurattanut, niin jälkikäteen olen osannut olla noistakin ajoista kiitollinen. Ei se, että haluaisin elää ne ajat uudelleen, sillä rahasta tai sen puutteesta stressaaminen on todella stressaavaa, mutta tuokin ajanjakso muutti itseäni ja varmasti parempaan suuntaan.
Some pullistelee erilaisia joulukalentereita ja itse päätin pistää pystyyn ihan oman joulukalenterin, hyvien tekojen joulukalenterin. Aion ja ennen kaikkea haluan tehdä joulukuussa mahdollisimman paljon hyvää ja levittää myös hyvää fiilistä ympärilleni niin paljon kuin ehdin ja pystyn. Osallistun myös jo traditionaalisesti joululahjakeräykseen, jossa kerätään lahjoja lastenkodeissa asuville lapsille. Totta kai olisi ihana auttaa koko maailmaa, mutta jos jokainen meistä, joka vain pystyy, auttaa edes jotakuta, edes yhtä ainoaa ihmistä, on se on jo paljon. Pienistä puroista kasvaa iso virta tässäkin tapauksessa.
Hyviä tekoja vuoden ympäri
Toki teen hyviä tekoja muutenkin ja minusta on ihana ilahduttaa ihmisiä, mutta haluan panostaa niihin vielä enemmän näin joulun alla, jolloin usein myös toivottomuus saa monessa perheessä vallan. Aika pienistä jutuista tulee hyvä mieli niin itselle kuin toisille ihmisille. Viime lenkillä pimeydessä ja viimassa esimerkiksi hymyilin kolmelle vastaan tulleelle juoksijalle, ja jokainen heistä hymyili minulle takaisin! Välillä saatan ilahduttaa työkavereita viemällä heille mandariineja. Se, että on ajattelevainen muita kohtaan on jo mahtava juttu. Tärkeää ei ole itsellenikään enää se, mitä itse saan, vaan mitä itse voin maailmalle antaa.
Mikä fiilis?
Jenny
INSTAGRAMISSA: jenny_vastaiskuankeudelle
FACEBOOKISSA: vastaiskuankeudellefi
LUE MYÖS, HYVÄN SAA LAITTAA KIERTÄMÄÄN:
Tilaa tammikuussa ilmestyvä Uuteen nousuun –kirjani
Kehonhuolto on palkinto treenistä
Kävely ja ulkoilu – uudet trendilajit
Taru
Ihania pieniä tekoja ❤️ Sä oot hieno ihminen.
Mulla taas nousee joka joulukuu tunne, että voisipa perkule oikeasti mennä sinne kaappiin asumaan. Hih. Kun en ite vietä tai huomioi joulua millään tavalla (puhtaasti oma valinta), niin viimeistään parin viikon päästä oon kypsempi kuin 2 vrk paistettu kinkku 😀 Nimittäin siihen, että joka puolella höyrytään joulusta, tyyliin kuin mitään muuta ei olisi olemassakaan yhden päivämäärän vuoksi. Ilmassa leijuvalla oletuksella, että joulu on kaikille jotenkin autuas asia, tai pitäisi olla.
Vielä en oo tähän ikään keksinyt totaalista joulu-pako-kaappia, mutta eihän sitä koskaan tiiä! Joka joulukuu on uusi joulukuu, kokeilla jotain uusia keinoja tai ideoita välttää väistämätön rassaantuminen. Tänä vuonna en oo vielä ärsyyntynyt yhtään, sitä arvostan ja riemuitsen 🙂
Jenny/Vastaisku ankeudelle
Kiitos Taru kommentista! En tiedä hienoudesta, mutta musta on kiva ilahduttaa 🙂
Ymmärrän täysin tuon sunkin joulukannan. Nykyään mulla on ihan hyvä suhtautuminen jouluun ja ton pienimmän jouluiloa ja fiilistelyä on hauska seurata, mutta joulu ei aikanaan ollut meidän perheessä mikään iloinen perhejuhla… Siitä jäi jonkin sortin joulukammo, joka on viime vuosina kyllä jo hellittänyt.
Tollanen joulupakokaappi vois olla toisaalta ihan hittilahja 😀 Mä en kyllä kans aio yhtään stressata. Se, mikä jää tekemättä, jää tekemättä. Vapaapäiviä kyllä oottelen innolla, kun saa nukkua pidempään, eikä kello herätä.
Ihania ärsyyntymisvapaita päiviä sulle <3
Taru
Eikö vaan oliskin hittilahja 😀 Kaappi saattais mennä vaikka kuumille kiville 😀
Joo, ei se joulu kaikille oo mikään jeejee juttu, varmasti mitä moninaisemmista syistä. Mä en oo koskaan elämässäni kokenut iloa joulun vuoksi – paitsi viimeisen vuosikymmenen totaali-jouluttomuudesta 🙂 Lapsena joulua ei ollut toisen vanhemman uskonlahkollisista syistä, ja aikuisiällä ne oli vuosikausien ajan toisella lailla traumaattista sietämistä. Huh. Onneksi nykyelämässä voi tehdä itselle parhaita ja vapauttavia valintoja, sen kun tekee vaan. Vitsi että se on kyllä hienoa.
Kiitos, samoin sinne Jenny <3