Ihanan kamalaa…

…vai kamalan ihanaa, tai ehkä sittenkin vain ihanaa.

Viime viikko ei ollut niin sanotusti aivan elämäni viikko. Mitään kovin isoa ikävää ei tapahtunut, mutta pieniä, ärsytyksen tunteita pintaan nostavia asioita kylläkin. Tiedättekö sen, kun joskus tuntuu, että kaikki menee pieleen! Ja että vastoinkäymistä seuraa toinen, mahdollisesti aina ensimmäistä isompi.

Oikeastihan kaikki ei suinkaan mennyt pieleen, ei viime viikollakaan. Joskus vain tuntuu siltä. Oikeasti elämässä on vaikka kuinka paljon hyvää, mutta ihminen on usein sellainen, että sitä kiinnittää voimakkaasti huomionsa vain siihen, mikä menee päin persusta.

Siitä olin kyllä tyytyväinen, että huomasin, etteivät pikku asiat enää kovasti hetkauta. Joskus aikaisemmin erityisesti stressaavassa elämäntilanteessa nämä muka loppumattomat vastoinkäymiset saattoivat aikaan saada räjähdyksen. Oma henkinen kasvu on aina hieno huomata, ehhehe.

Toistaiseksi se on epäselvää, oliko näillä sattumuksilla jokin muu tarkoitus kuin muistuttaa minua siitä, ettei mikään asia ole itsestäänselvyys. Mietin, tahdotaanko minulle nyt kertoa jotakin ja enkö sittenkään nähnyt viestejä riittävän selvästi. Elämä kun on niin paljon enemmän kuin miltä se näyttää.

Tämän viikon olen omistanut ennen kaikkea myönteisille asioille ja niiden erityiselle huomioimiselle, kaikella kiitollisuudella ja rakkaudella. Sen lisäksi olen päättänyt alkaa kiinnittää huomiota myös omaan suulliseen ulos antiini. Viime viikolla kun tuntui siltä, että suorastaan viljelin sanoja hirveä, ikävä, kamala, kammottava, järkyttävä, urpo. Hirveä ruuhka. Kauhea lumisade. Kammottavan kylmä. Aaah. Nämä kaikkihan olivat vain normaaleja suomalaiseen talveen liittyviä asioita.

Käytin myös paljon sanoja väsymys ja kiire, jotka laitan myös pannaan tältä istumalta. No kylläpä nyt väsyttää kovasti, ooohhoh miten olenkaan väsynyt ja onpa nyt kiire voi että mikä kiire nyt onkaan ooohhoh. Kerta kiellon päälle, nääs.

Oikeasti kun minusta alkoi tuntua siltä, että mitä enemmän edellä mainittuja hoin, sitä enemmän ne alkoivat itseään toteuttaa. Ihminen tottuu niin helposti. Joskus tulee lipsautettua tuollainen negatiivinen adjektiivi tai muu hokema ilman, että sitä edes oikeasti tarkoittaa. Enemmänkin se taitaa olla huonoa tapaa ja tottumusta, josta onkin hyvä hankkiutua eroon. Sitä paitsi asioita ja erityisesti myös toisia ihmisiä määrittelemällä määrittelemme ennen kaikkea itseämme. On niin paljon helpompaa olla jostain negatiivista mieltä, jos emme esimerkiksi tahdo ymmärtää jotain tai se on vain erilaista kuin meidän omassa päässämme muodostamamme mielikuva siitä, miten asioiden meidän mielestä tulisi olla.

Positiivisen kautta eläminen on niin paljon antoisampaa.

Hienoa alkanutta viikkoa!

Maailma on täynnä ihmeitä ja asiaa voi katsella näinkin päin! (Kuva: Pinterest)