Se, mihin uskon…

…vahvistuu. Juuri nyt aion uskoa oikein kovasti itseeni seuraavat kolme viikkoa. I can do it! Ja niin sinäkin!

Alkusyksystä luulin, että tässä vaiheessa vuotta voisin jo hengähtää, saisin antaa aikaani koko syksyn pahasti heitteillä olleelle rakkaalle ihmiselle eli itselleni ja voisin jo alkaa valmistautua jouluun. Kuitenkin erityisesti ensi viikko ja myös ne kaksi muuta ennen joulua muodostuvatkin superkiireisiksi työn ja kirjan takia. Tänään jouduinkin hengittelemään hetken, sillä jostain kummasta vain tuo pirskatin epäusko itseen ja ahdistus kaikesta tekemisestä, vaikkakin mukavasta sellaisesta, yrittivät nostaa päätään.

Ensinnäkin muistutin itseäni siitä, että olen itse ajanut itseni tähän tilanteeseen tekemällä ne valinnat, mitä olen tehnyt. Tämä on vain minun aikaansaannostani, ei kenenkään muun. Olisin toki voinut kieltäytyä tietyistä työkeikoista, mutta ilman työtä ei ole rahaa, melko loogista. Ja sitä paitsi kun tykkää siitä mitä tekee, niin aina ei osaa sanoa ei kiitos.

Kuitenkin voivottelu ja murehtiminen vievät rutkasti energiaa ja kaiken lisäksi aikaa. Siispä päätin, että näenkin itseni jo nyt niiden olosuhteiden ympäröimänä, jotka tahdon saavuttaa. Fiilistelen siis tekemisen ohella sitä, että hyvissä ajoin ennen joulua olen hyvissä ajoin valmis kaiken suhteen, minkä valmista tulee olla. Toimii!

Kiitollisuuden kokeminen auttaa näkemään hyvää kaikessa, myös kiireessä. Näin lama-aikaan olen siis todella kiitollinen siitä, että minulla on töitä, erityisesti kun aikakauslehtiala on jatkuvassa murroksessa ja joka puolella vähennetään väkeä.

Olen varma, että me ihmiset pystymme paljon parempaan ja enempäänkin kuin mitä ehkä itsestämme uskomme. Tiukkatahtinen suorittaminen ei ole kuitenkaan pidemmän päälle hyvästä, mutta on helpottavaa tietää, että ajattelemalla itsestään myönteisesti sitä voi taipua vaikka millaisiin urotekoihin. Aionkin seuraavat viikot ahkerasti hokea seuraavia voimalauseita: Minä pystyn, minä osaan, minä olen taitava, minä olen aikaansaava, minä selviän mistä tahansa, minusta on siihen. Kokeilkaapa! Moni asia riippuu uskomuksistamme. Jos minäkin ajattelen, että saan kaikki hommat vaivatta ja helposti tehtyä seuraavien kolmen viikon aikana, niin tapahtuu. Jos taas ajattelen, että en saa mitään tehtyä, niin tapahtuu. Melko simppeliä!

Ja vielä. En kykene saamaan valtavasti aikaan tänään, mutta voin ottaa ensimmäisen askeleen. Ja oikeasti vain tämä hetki on meidän ainoa käytettävissä oleva hetkemme! Se meinaa joskus unohtua, erityisesti silloin kun ahdistuu tulevaisuudesta ja sen ajattelemisesta muodostuvista paineista.

Ei muuta kuin hommiin siis. Itse kyllä aloitan tämän vuoden loppurutistukseen ryhtymisen rentoutumalla vielä hetken ajan elokuvanautinnon parissa.

Iloista sunnuntaita!

Nyt ajattelen vain sitä, että kaikki hoituu, vieläpä helposti ja vaivattomasti.