Joulukuun lupaus!

Koska olen huono pitämään uuden vuoden lupauksia, aloitankin nyt, tällä sekunnilla.

Tästä hetkestä lähtien aion pyhittää enemmän aikaa…itselleni!

Ja koska aion myös hemmotella itseäni enemmän, varasin itselleni hammaslääkäriajan.

Ymmärsin nimittäin viikonloppuna, että olen jättänyt itseni hieman heitteille kuluvana syksynä. Olen kyllä urheillut, sillä se on osa työtäni, mutta en esimerkiksi muista, milloin olen viimeksi viettänyt aikaa yksin. Toki olen usein itsekseni autoillessani paikasta toiseen, mutta tarkoitankin nyt enemmän sellaista omaa aikaa, kun menen vaikka leffaan vain omassa seurassani. Tai vain olen ja tuijotan kattoon tai lähden ulos kuljeksimaan vailla sen kummempaa määränpäätä tai istun kahvilassa tarkkailemassa ihmisiä. Sellaista hetkeä, kun saa olla ihan yksin ajatustensa kanssa ja vaellella vaikkapa rakkaassa paikassa, Hietaniemen hautuumaalla. Sellainen on viime aikoina ollut todella vähissä, sillä kaiken vapaan olen pyrkinyt pyhittämään perheelle ja siltikin minua vaivaa ajoittainen (jatkuva) huono omatunto siitä, olenko riittävästi läsnä.

Kaikki eivät ehkä kaipaa sellaista hetkellistä omaa rauhaa, mutta itselleni oma aika silloin tällöin on todella tärkeää. Jos en pysähdy lainkaan kuuntelemaan miltä minusta tuntuu, ainakin luovuuteni kärsii moisesta. Kyllä vain aivot tarvitsevat paitsi riittävää lepoa kuin myös hiljaisuutta ja mitään tekemättömyyttä, jotta ne voivat kehitellä jälleen maailman nerokkaimpia ideoita ja myös toteuttaa niitä.

Enkä nyt tarkoita sitä, että pitäisi alkaa vain elää itselleen muista välittämättä. Totta kai on tärkeää huomioida ihmisiä ympärillä ja tehdä juuri se oma duuni mahdollisimman hyvin. Ja moni kyllä tietää, mitä meidän kannattaisi tehdä, mutta tottahan se, että jos oman ajan ottaminen tai omista jutuista huolehtiminen jää pitäisi-asteelle, mitään tuskin tapahtuu. Siihen kun ei vain riitä hyvä aikomus, vaan tarvitaan myös toteutusta. Sitä paitsi virkistynyt äiti, puoliso, työntekijä, ystävä ja ylipäänsä ihminen on parasta seuraa myös muille, joten koen ainakin itse niin, että jos minä rentoudun ja energisoidun, myös läheiseni hyötyvät siitä ja rutkasti. Sitä vain tulee ensi sijaisesti huolehdittua rakkaista ihmisistä (ja rakkaista töistä), itsensä on niin helppo unohtaa.

Oli miten oli, aina voi petrata! Ja minä olen sen petraamisen oikeastaan jo aloittanutkin. Olen nyt useamman kerran käynyt energiahoidossa ja koen sen olevan paras sijoitus henkiseen hyvinvointiini pitkästä aikaa. Ihan kuin olisin kuukaudessa muuttunut siksi, joka oikeasti olenkin. Olen myös jatkanut sen miettimistä, mistä muualta minä saan hyvää fiilistä ja jatkossa keskitynkin vielä enemmän myös niihin seikkoihin. Toki todella paljon energiaa saan työstä, ohjaamisesta ja rakkaistani, mutta kaiken sen lisäksi. Olenkin nyt ajatellut tehdä asioita myös vain oman itseni vuoksi. Ah, minä niin ansaitsen sen! Ja sinäkin ansaitset.

Toki elämäntilanteet voivat toisinaan olla haastavia, mutta kun minä voin hyvin, myös muut ympärilläni voivat hyvin. Ihminen on peili. Aika harvoin iloisen, onnellisen ja hyvinvoivan ihmisen ympärillä näkee mököttäviä, happamia ja ahdistuneita tyyppejä. Mitä enemmän energiaa mutta toisaalta myös mielenrauhaa minulla on, sitä enemmän muut saavat niitä kauttani.

Joskus olen kirjannut muistivihkooni näin:

Kiinnitän enemmän huomiota hyvinvointiin kuin niihin asioihin, jotka saavat minut voimaan huonosti.

Keskityn myönteisiin ja kehityskelpoisiin puoliini, vahvuuksiini ja arjessani oleviin hyviin asioihin sen sijaan, että märehtisin puutteitani tai rypisin mokissa, hankaluuksissa ja siinä, mitä minulla ei ole.

Armollisuuden lisäksi tärkeintä on antaa anteeksi. Myös muille, mutta erityisesti itselle.

Näillä mennään!

Ja tämän päästän sisään ehdottomasti!! Anytime!! Ja aika hyvin siinä olen onnistunutkin viime aikoina. On niin paljon mukavampaa olla iloinen ja onnellinen!