Ilon jakaminen…

..ei vaadi paljon ja antaa sata kertaa enemmän, jokaiselle osalliselle.

Fiiliksissä olen toisella silmälläni seurannut Facebookissa Jouluapua-sivustoa, jota kautta moni perhe on saanut apua. Itse en ole vielä sivustoon tosi tarkoituksella tutustunut, mutta ajatuksena on, kunhan saan kirjani taittoon tällä viikolla. Viimeisenä neljänä vuonna olen osallistunut muun muassa joululahjoja lastenkotilapsille -keräykseen, mutta tänä vuonna missasin sen, vaikka keräyksen Facebook-sivun tykkääjä olenkin. En vain huomannut keräyksen alkamista ja nyt kaikki pääkaupunkiseudun lastenkotien lahjalistat ovat jo täynnä, hyvä niin. No, jotain kautta haluan itsekin apua jonnekin toimittaa, vaikka syksy on ollut itselläkin yhtä kitkuttelemista. Onneksi ihminen voi tehdä pieniä tekoja eikä koko maailmaa tarvitse pelastaa kerralla. Kun jokainen meistä tekee jotain pientä, siitähän syntyy ihan valtava virta. Eikä avun tarvitse aina olla aineellista, sekin on hyvä muistaa. Kukaan ei ole niin köyhä, ei aineellisesti, henkisesti tai ajallisesti, etteikö voisi toisen hyväksi tehdä edes jonkun pikkiriikkisen teon.

Mietin sitä sitten tässä, että kun näin joulun alla meillä herää noin upea joulumieli ja haluamme jeesiä pulassa olevia, olisipa hienoa, että tuon auttamisen toki mitoitettuna omiin voimiin, aikaan ja jaksamiseen, ottaisi ihan tavaksi kukin omassa arjessaan. Että ei tarvitsisi olla joulu, että voisi auttaa heitä, jotka sitä tällä hetkellä eniten tarvitsevat. Uskon, että joka päivä voi tehdä jotain pientä ja jokaisen tuttavapiirissäkin lienee heitä, jotka avusta ilahtuisivat.

Yhdessä keksimme varmasti erilaisia arjen keinoja, joilla voimme auttaa ja ilahduttaa kanssaihmisiä. Ihan voi aloittaa vaikkapa huomioimalla toisia enemmän. Tässä taannoin seisoin muuten erään tavaratalon ovella pitelemässä ovea auki perässäni kulkeneille, ja huomasin, että aika monen sanavarastosta uupui kiitos-sana. Kröhöm! Vai hups sittenkin! En todellakaan sano sitä, että auttaminen tai pienet arjen hyvät teot tekisimme todellakaan vain sen takia, että niistä saisi jonkin palkkion,  kuten kiitoksen, mutta kuuluuhan se nyt hyviin käytöstapoihin kiittää, eikös. En tiedä, onko kyse tottumattomuudesta vai mistä, mutta itse lähtökohtaisesti ajattelen, että kyllä ihminen haluaa hyvää toiselle. Että toisen huomioiminen ja auttaminen ovat ihan normaaleja arkipäivisiä asioita, mutta eivät kaikille kuitenkaan itsestäänselvyyksiä.

On aika hienoa herätä uuteen päivään ja ymmärtää se, että tänäänkin on mahtava mahdollisuuksien päivä, jolloin jokainen meistä voi tehdä jotain hyvää ja käyttäytyä niin, että ihmisille ympärillämme tulisi hyvä mieli.

Mitä sinä voisit tehdä juuri nyt, jotta joku tulisi iloiseksi?

Simmut auki! Josko sinunkin lähipiirissä joku ilahtuisi jostain pienestä teosta, joka sinulle on mahdollista toteuttaa? (Kuva: Pinterest)