Innostuminen…

…tekee hyvää ihmiselle.

Voi jestas, kyllä uni tekee ihmeitä ihmiselle. Menin eilen jälleen nukkumaan samaan aikaan kuopuksen kanssa (jo toista kertaa tällä viikolla) ja silmäni avasin vasta poikkeuksellisesti aamukahdeksalta. Pyörin aamuyöstä kyllä hetken hereillä, mutta liki 12 tunnin yöunet ovat kyllä luksusta, jota minä arvostan. Että näin villejä lauantai-iltoja meillä vietetään. Mutta oi tätä energian määrää!

Olen jotenkin ollut nyt tosi innostunut kaikesta. Treenaamisesta, ohjaamisesta, kirjoittamisesta, tulevasta Naisen iholla -dokumentista, blogistani ja lehtitöistä. Viimeiset pari viikkoa olen kyllä miettinyt paljon sitä, miten murroksessa oleva lehtiala muuttuu (myös entisessä työpaikassani oli juuri yt-neuvottelut ja ihmisiä laitettiin pihalle) ja tulee vielä muuttumaan seuraavien vuosien aikana. Olen onnekas ja superkiitollinen siitä, että minulla on juuri nyt kohtuullisen paljon töitä, mutta ymmärrän sen, että tilanne voi vaihtua toiseksi hetkenä minä hyvänsä. Onneksi minulla on sivutyöni liikunnanohjaajana, mutta silti jotain muutakin on varmasti keksittävä. Ajan henkeen ainakin omien freelance-hommia painavien kaverien keskuudessa kuuluukin se, että sen päätyön lisäksi tehdään myös muita duuneja. Viime talvenahan vedin Olonkeveys-valmennusryhmää ja klousaamme paketin nyt lokakuussa kahdella viimeisellä valmennuskerralla, jotka lykkääntyivät kesämenojen vuoksi näin pitkälle syksyyn. Voisin harkita alkaa vetää vastaavaa tai ainakin hieman samantyyppistä ihkaoikeaa ryhmää vaikka sitten tammikuusta. Nuo valmennushommat kyllä kiinnostavat itseäni ihan täysillä, on ollut mahtavaa seurata ryhmäläisten onnistumisia ja oivalluksia. Toisten auttaminen, siinä on kyllä jotain, mikä tuo minulle suurta iloa ja myös onnistumisen kokemuksia. Sillä on suuri merkitys omassa elämässäni ja uskon, että omat vastoinkäymiset ovat kasvattaneet minua myös toimimaan esimerkiksi valmentajana.

Vaikka en vieläkään aina täysin osaa nauttia näiden pätkä- ja freelancer-hommien epävarmuudesta, on silti kärsivällisyyteni kasvanut huimasti viime vuosien aikana. Ja onhan minulla oma vapauteni ja itse suunnittelen työpäiväni, siinä jos jossain on jo palkintoa riittämiin. Mutta niin se menee, että moni projekti on pitkä ja hedelmät näkyvät vasta sitten joskus. On vain opittava odottamaan luottavaisesti. Minullakin on ollut ennen tarve pakottaa asioita etenemään, mutta paitsi että pakko on huono motivaattori eivät asiat tapahdu silloin, kun minäminäminä niiden haluaisi tapahtuvan. Ja hei, kannattaa vain luottaa niihin omiin tuntemuksiin, fiiliksiin ja perhosiin massussa, ne kyllä kertovat usein jopa mieltä enemmän, missä mennään. Tänä aamuna taas muistui muuten mieleen vanha ja niin yksinkertainen viisaus, että jos haluaa uusia lopputuloksia, asiat on myös tehtävä eri tavalla! Miten voikaan olla, että sitä niin helpostu kangistuu kaavoihinsa ja alkaa toimia kuin automaattiohjauksella. Se, että asioita tekisi uusin tavoin ja eri lailla kuin mihin on tottunut, on niin helppo unohtaa ja pysytellä sillä päiväni murmelina -vaihteella. Liekö kyse mukavuudenhalusta tai ehkä pelostakin, että jos nyt teen näin, niin mitä sitten tapahtuu? Aina ei tarvitse kuitenkaan tietää niin tarkkaan. Riittää, että rohkaistuu kokeilemaan uusia keinoja. Jos menee metsään ensimmäisellä kerralla, niin onneksi aina voi tehdä uudestaan.

Niin kauan kun vain pysymme siellä, missä hommat sujuvat niin kuin ne on aina tehty, vaikka lopputulos sitten ei olisi edes niin hyvä kuin se voi olla, mitään uutta ja virkistävää ei tapahdu! Meidän on pakko pystyä venymään ja menemään välillä ulos myös mukavuusalueelta. Kuten ohjatessanikin sanon usein asiakkaille, välillä on pakko sietää epämukavuutta, jotta sitten saa sen palkinnon. Tämä pätee niin urheilemiseen kuin mihin tahansa muuhunkin. Ei töissäkään aina ole mukavaa, itsensä on pakko laittaa alttiiksi monenlaisille asioille, mutta lopulta se palkinto siellä meitä odottaa. Ja entäs sitten se, kun huomaamme, että sittenkin pystyimme johonkin, mitä emme olisi itsestämme kuvitelleet, voi sitä onnea!

Muutos avaa ovia. Kun päästää irti vanhasta, voi suunnata minne tahansa. On aika makea fiilis punnita eri vaihtoehtoja ja miettiä, että voihan sitä vielä tässä ryhtyä liki mihin vain. Ikinä ei ole liian myöhäistä! Okeiiii, ainoa, mikä voi estää valloittamasta maailmaa, on raha. Mutta jos sitä ei lasketa, niin lähes kaikki voi tapahtua! Oikeasti moni asia on järjestelykysymys ja paljon on kiinni siitä, mitä itse elämältään tahtoo. Sitten ei muuta kuin tuumasta toimeen, ei kuitenkaan suorittamaan, vaan tekemään asioita hyvällä fiiliksellä.

Joku viisas haastateltavani sanoi kerran, että ihminen tarvitsee innostumisia. Ne ovat avain onnelliseen elämään.

Juuri näin! (Kuva: Pinterest)