Juhlapäivä!

Suomi voitti! Olin hengessä mukana, vaikka kirjoitin samalla juttua ja kaitsin hampaitaan itkevää Piksu-reppanaa. Kun sama lätkäihme viimeksi tapahtui, olin 17 ja juuri muuttanut pois kotoa.

Tänään on myös muita ilon aiheita: Keskimmäinen tytär täyttää pyöreitä. Aamu alkoi onnitteluilla ja hyvällä aamupalalla. Illaksi emme suinkaan suuntaa torille, vaan katsomaan tyttären sirkusryhmän kevätesitystä.

Eilisestä treenistä itseäni muistuttaa hyvä lihaskipu. Viikolla aion keskittyä lenkkeilyyn ja venyttelyyn. Lauantaina osallistun pitkästä aikaa bodypumpin jatkokoulutukseen. Saa nähdä, miten sunnuntainen Naisten Kymppi sujuu sen jälkeen takuuvarmasti kipeillä lihaksilla. Vähästä juoksutreenistä huolimatta ajattelin osallistua tapahtumaan tosissani. Tuskin kuitenkaan juoksen matkaa 51 minuuttiin, kuten viimeksi tein vaikka silloinkin kylmiltäni. Jos nyt tuntiin yllän, olen tyytyväinen.

Näin se aika vierähtää ja lapset kasvavat! Iloinen sankari aamiaispöydässä.

Jee. En tiedä johtuuko lähenevästä kesästä vai mistä, mutta oloni on luottavainen ja innostunut. Ja se on hyvä se.

Sillä erään haastateltavani sanoja lainatakseni: Ihminen tarvitsee innostumisia. Ne ovat avain onnelliseen elämään.

Ei lisättävää.