Kesä tuntuu palkinnolta – se tehdään, mikä ehditään ja jaksetaan

Luonto antaa parastaan ja kesä on jo ovella sateesta huolimatta. Tuntuu, että pitkän ja pimeän talven jälkeen on ihan sama, sataako vai eikö sada, tärkeintä on saada valoa! Eikä mikään ole oikeasti tuota vaaleanvihreänä loistavaa luontoa kauniimpaa juuri nyt.

Toki toivon, että lämpö hellisi meitä kuten viime kesänä, kun nilkutin menemään jalkapöytä murtuneena. Toivon, että tästä kesästä tulisi paras juoksu- ja treenikesä ikinä. Viime kesänä tuo suunnitelma meni pieleen, mutta sitten toimin sen mukaan, mikä tilanne oli ja mikä oli mahdollista. Alppijuoksureissua lukuun ottamatta tämä kesä tulee vietettyä tiiviisti kotimaassa, ja hyvä niin, sillä onhan kesä-Suomi kaunein kaikista.

Ostin mekon itselleni lahjaksi eräänä tärkeänä päivänä.

Koska sattuneesta syystä viiden viikon loma lyheni kolmeksi ja puoleksi viikoksi, meinasi jo iskeä ahdistus siitä, ehdinkö tehdä lomalla kaiken, mitä olen suunnitellut tekeväni. Sitten pysähdyin kuuntelemaan omaa jorinaa pääkopassani – viisain tekoni vähään aikaan. Koska lomalla yksi parhaita juttuja on se, että ei ole aikatauluja, ymmärsin onneksi nyt ajoissa sen, ettei lomaa kannata tunkea täyteen ohjelmaa ja alkaa suorittaa. Se tehdään, mikä ehditään ja jaksetaan. Ja halutaan. Alppireissulla etenemme kellon kanssa, koska muuten ryhmässä toimiminen olisi hankalaa, mutta muuten aion ottaa mahdollisimman lungisti ja nauttia kellottomuudesta ja aikatauluista.

Ihan järisyttävän vehreää ja vihreää!

Toivon, että kesäni sisältää ennen kaikkea makoilua laiturilla, meren tuijottamista, juoksentelua metsäpoluilla, paljon jäätelöä. Aikaisia aamuja, perheen ja ystävien kanssa olemista, uusia kokemuksia, iloa ja rakkautta. Läsnäoloa hetkessä, onnea, mustikoita ja kantarelleja. Lepoa ja hitaita aamiaisia, uimarannalla makoilua, kirjan lukemista ajan kanssa.

Ei paljon sade haittaa, pääasia on, että on valoisaa!

Kesä tuntuu palkinnolta pimeän ja pitkän talven jälkeen. Itse pyrin fiilistelemään hetkeä enkä ainakaan halua miettiä sitä, miten nopeasti se voi ohi suhahtaakaan, kun nauttii olostaan ja elämästään. Rakastan kesää! Ehkä se johtuu siitä, että olen kesänlapsi ja syntynyt kesäkuun alussa.

Mitä SUN kesään kuuluu?

Jenny

P.s. SYDÄN tuossa alla on tullut jäädäkseen! Saa painaa!

INSTAGRAMISSA

FACEBOOKISSA

Sullahan ei oo mikään juoksijan kroppa

Kadehtiminen saa olon huonommaksi

Myönteinen ajattelu itsestä on elämänmuutoksen ensi askelia

Nuuksiossa polkujuoksemassa – 50 km ja 3 300 nousumetriä alppijengin kanssa

Juoksun ja punttitreenin yhdistelmä toimii tällä hetkellä