Kiitollisuudesta

Onpas taas viikko hurahtanut nopeasti ja ollut tapahtumarikas. Koska minulla ei ole toistaiseksi tätä aamua lukuun ottamatta ollut autoa käytössä, olen matkannut kantojuhtana pitkin pääkaupunkiseutua raahaten laukkujani ja työntänyt rattailla hankirallia hiki päässä. Kuulostaa houkuttelevalta, eikö! Ei ehkä, mutta minä olen todella nauttinut tästä hyötyliikkumisesta ja siitä, että saan luukuttaa musiikkia korvakuulokkeilla bussissa ja katsoa ikkunasta, kun maisemat vilahtavat ohitse sen sijaan, että istun ruuhkaan jumiutuneessa autossa joka matelee eteenpäin 15 km/tunti. Edes eilen ei harmittanut, kun matkasin ohjaamasta kotiin monipuolisella spåra-metro-bussi-triplayhdistelmällä, kahta kassia raahaten ja totta kai kaupan kautta. Minusta on ollut sitä paitsi suoranaisen ihanaa tarkkailla kanssamatkustajiani, ajatella heitä rakkaudella ja hyvällä energialla, sitten hihitellä salaa että huomaako kukaan mitään ja mahdollisesti vaihtaa hymy tai jopa muutama sananenkin. Tämä on varmasti sitä, että näkee hyvää joka asiassa, eikö.

Toinen asia, mitä eilen mietin taaperoa nukuttaessani, on kiitollisuus. Jo kuukausia olen iltaisin luetellut mielessäni päivän aikana tapahtuneita asioita, joista olen kiitollinen. Aina välillä kirjaan ajatuksia ylös muistivihkoon, niitä on hauska lukea myöhemmin. Suosittelen! Ai, tuolloin olin kiitollinen siitä, että sain hyvää palautetta haastavasta työjutusta! Kas, tuolloin olin kiitollinen siitä, että kahvi ei ollutkaan loppu, vaikka herätessäni niin muistelin. Jaaha, tuolloin kiitollisuutta herätti se, että olin saanut nukkua 5 tuntia yhteen menoon. Ja tämä on ehkä paras ikinä: Kiitos, että juuri tänään kun jouduin ottamaan kengät pois haastateltavan kotona niin olin onnistunut löytämään aamulla samaa paria olevat sukat. Kuten näette, kiitollisuuden aiheita on monenlaisia, heh.

Kiitollisuus on noussut esiin myös onnellisuusvastauksissanne. Eräs kommentoija mainitsi, että hän opettelee kiittämään myös niistä hankalammista asioista. Itse harjoittelen samaa. Hankaluuksista voi kai kiittää vaikka siksi, että usein niistä oppii jotain. Olen myös samaa mieltä kanssanne: ne pienet isot asiat ovat juuri niitä suuria kiitollisuuden tunteen herättäjiä. Kukkakimppu pöydällä, lapsen nauru, se, että ei myöhästynyt aamun bussista, se, että ehti urheilemaan, pääsi hikoilemaan ja hengästymään. Sen sellaiset herättävät isoja tunteita, ei tarvita lottovoittoa (vaikka sekin olis tosi jees!).

Ja koettakaapas muuten olla samalla kiukkuisia, huolissaan tai huonolla tuulella, kun olette kiitollisia! Ei onnistu, ei sitten mitenkään. Huonot fiilarit katoavat samantien, kun saa päähänsä yhdenkin, vaikka sitten pienen kiitollisuuden aiheen. Kun on kiitollinen, ei kerta kaikkiaan samaan aikaan vain voi olla negatiivinen, hermostunut tai huonolla tuulella.

Tällä hetkellä olen hyvin kiitollinen erittäin sujuvasta aamusta ja siitä, että työjutut ovat aikataulussa ja kaikki muutenkin mallillaan. Kevät on tulossa ja linnut laulavat aamuisin. Olen kiitollinen siitä, että tulin vastaan yhdessä ystävääni koskevassa asiassa enkä jäänyt sinnikkäästi pitämään puoliani ja olemaan ”oikeassa”, sillä oikeasti, mitä väliä.

Eli kiitos, kiitos, kiitos vain näistä! Arvostan!

Minua huvittaa, kun kirjoitin kiitollisuudesta heinäkuun helteillä ja mietin, että miten saman fiiliksen saa siirrettyä marraskuun pimeyteen. Nyt ollaan jo helmikuussa ja kyllä vain, fiilis on yhä vahvasti päällä.

Kiitollista perjantaipäivää!

Tästäkin voi olla kiitollinen!