Kohti tavoitetta

Viime aikoina olen hehkutellut mielessäni kotiin ja asumiseen liittyvää unelmaa, josta on sittemmin tullut tavoite. Eräänä päivänä se taas kolahti, että unelmani voin kirkkaasti saavuttaa, koska miksipä en? Siihen mennessä olin kelaillut monenlaisia esteitä asialle ja mieleni oli jankuttanut samaa rataa, että enhän minä, koska… tähän 100 tekosyytä…

No totta hemmetissä minäkin, miksipä en? Olenhan sitä paitsi jo saavuttanut paljon sellaista, mitä todella olen halunnut. Esimerkiksi tehnyt kirjan.

Yksi iso asia, jonka uskon estävän ihmistä saavuttamasta omaa tavoitetta tai unelmaa on juuri se, että ihminen ei alunperin usko tai luota itseensä ja mahdollisuuksiinsa. Ei aina edes siinäkään tapauksessa, vaikka ystävä, perheenjäsen tai työkaveri olisi onnistunut omassa tavoitteessaan tai unelmansa saavuttamisessa. Se, että jo lähtökohtaisesti antaa itselleen luvan epäonnistua tai olla edes todella yrittämättä voi myös tarkoittaa sitä, että ehkä se oma unelma ei ole itselle sopiva vaan mielikuva siitä tulee jostain itsen ulkopuolelta. Joku on syöttänyt tämän ajatuksen päähämme ja me luulemme, että se on sitä, mitä me haluamme.

Itse teen tavoitteeni eteen teen jo kovasti töitä. Silti samalla muistan olla kiitollinen siitä, mitä minulla jo on. Olen täysin varma, että oman tavoitteeni kykenen saavuttamaan, en ehkä yksin, mutta yhdessä toisten avulla. Teen päivittäin kuin ohimennen mielikuvaharjoituksia tästä asiasta. Olen myös miettinyt, mitä kyseinen hommeli minulle edustaa ja lähestynyt sitä fiilistelyn kautta. En siis ole keskittynyt vain asian tavoittelemiseen, vaan ennen kaikkea sen herättämien tunnetilojen tunnusteluun.

Kaikista merkittävintä tavoitteissa ja unelmien saavuttamisessa kuitenkin on se, että luottaa siihen omaan voimaansa, joka meissä jokaisessa on. Kun pysyy hyvällä mielellä, positiivisena, kiitollisena ja ennen kaikkea pyrkii keskittymään tähän hetkeen, asiat vain sujuvat. Tämä viikko on ollut todella työntäyteinen, mutta kun olen toiminut, kuten edellä kirjoitan, kaikki on vain loksahdellut kohdilleen. Ja kun nykyhetken hyväksyy, mitään vastustusta ei ole, asiat vain sujuvat, valmistuvat yksi kerrallaan, etenevät, ovat jonkinlaisia ja myös oikeat ihmiset tulevat eteemme juuri silloin, kun heitä eniten tarvitsemme. Toki välillä tulee takapakkia eikä kaikki suju niin kuin elokuvissa, mutta kun senkin hyväksyy, niin se ei hidasta tai estä toimintaa tai tekemistä.

Ikinä ei ainakaan kannata ajatella, että on liian vanha, tyhmä tai jollain tapaa vääränlainen, jotta voisi jotain saavuttaa, jos se oma unelma tai tavoite tuntuu todella omalta. Ei kannata antaa mielen määrätä, että nyt on jo liian myöhäistä! Kukaan ei tiedä, kauan aikaa on jäljellä, joten ei muuta kuin hommiin siitä! Aina voi valita uudestaan, aina voi aloittaa uudestaan, milloinkaan ei ole liian myöhäistä. Ja vaikka mieli jankuttaisi, että on ihan turhaa, sillä ethän ole aiemminkaan onnistunut, sille voi sanoa yksinkertaisesti, että suu kiinni. Jos mieli vetoaa vanhoihin epäonnistumisiin tai asioihin, jotka eivät menneetkään toiveidesi mukaan, se on vanhaan takertumista, nyt on nyt.

Nyt on nyt ja nyt voi ottaa sen ensimmäisen, toisen tai kolmannenkin askeleen kohti omaa unelmaansa. Samalla kiitollisena jo sille, mikä juuri nyt on.

Ihanaa sunnuntaita!

Hiljentyminen on myös tärkeää. Eräs lempipaikoistani meditoida on meren ranta.