Kolme asiaa, joista unelmoin

Keksitkö sinä kolme asiaa, joista unelmoit juuri nyt?

Ei nää! Joskus unelmoin kivoista kirpparilöydöistä. Tämä hame oli mahtava ja maksoi 2 euroa!

Blogeissa kiertää kolme asiaa -haaste, jossa listataan omia pelkoja, unelmia, lempivaatekappaleita ja itseä rentouttavaa tekemistä sekä asioita, joita teki viime viikonloppuna. Listoissa kerrotaan myös se, mitä bloggaajat eivät laittaisi koskaan päälleen ja minut yllätti kohta ”ihonvärisiä sukkahousuja”. Lienen tosi keski-ikäinen, mutta itse en löydä niistä(kään) mitään vikaa! En kertakaikkiaan ymmärrä, mikä mättää ihonvärisissä sukkahousuissa.

Pysähdy miettimään, mistä unelmoit

Ensin ajattelin kirjoittaa koko listan alusta loppuun itsekin, mutta sitten huomasin, että kiinnostavampaa oli pysähtyä miettimään asioita kohta kerrallaan.

Olen paljon kirjoittanut unelmista ja tavoitteista elämässäni ja ylipäänsä. Niiden liika jauhaminen tai pakkomielteinen jahtaaminen tuskin on hyvästä, mutta uskon, että omien unelmien pohtiminen ja analysointi paikoin kannattaa. Se tipauttaa ihmistä takaisin elämänkartalleen, näyttää missä mennään ja missä haluttaisiin olla. Ennen kaikkea unelmointi saa meidät toimimaan niin, etteivät unelmat ja tavoitteet jäisi vain pelkäksi sanahelinäksi tai kuviksi aarrekartalla. Ne puskevat meitä oikeasti tarttumaan toimeen jotta tekisimme sen, mitä niiden eteen voimme tehdä ilman pakottamista tai stressaamista.

Joskus talvella unelmoin tällaisesta kesäaamusta.

Jatkuva onni on asia, jota ei ole olemassa

Vaikka välillä kuuleekin ihanista onnenpotkuista ja onnekkaista sattumista, harvaa tullaan ainakaan koko aikaa kotisoffalta hakemaan. Sen takia onkin hyvä miettiä, mitä tavoittelee ja miten sinne voisi päästä. Kuten olen monesti kirjoittanut, ennen kaikkea kannattaa kuitenkin olla tyytyväinen nykytilanteeseen ja löytää se täyttymyksen tunne elämässä jostain muusta kuin asioista, jotka eivät ole vielä omissa hyppysissä.

Mutta sitten kun ymmärtää sen, ettei mikään maallinen takaa jatkuvaa onnea, on valmis tavoittelemaan lisää ja astumaan eteenpäin. Itse asiassahan jatkuvaa onnea ei pysty kukaan kokemaan, ei edes se, jonka elämä näyttäisi ulkopuoliselle täydelliseltä. Täydellisyys on harhaa ja jokaisen elämässä on vastakohtia, iloa ja surua, onnea ja epäonnea, flowta ja nahkeaa takkuilua. Mutta sellaisen elämänasenteen voi kuka tahansa meistä oppia, että ymmärtää sen, että välillä myös kurjuus ja surukin ovat osa arkea, eikä niidenkään tarvitse aina paiskata meitä fiiliksistä toiseen. Nekin voi pyrkiä hyväksymään ilman, että menettää täysin sisäisen balanssinsa.

Unelmoin läsnäolosta

Mutta mistä minä sitten unelmoin? No jos ennen unelmoin asunnosta, joka tuntuu kodilta ja siitä astianpesukoneesta, ne unelmat ovat täyttyneet, huomaan, kun katson ympärilleni ja fiilistelen oloani. Jossain vaiheessa unelmoin myös uudesta autosta, mutta nyt kun eilen sain yhdeksänvuotiaani huollatettua (ja hei, viime viikolla vasta varasin ajan), niin hätää ei ole.  To do -listalla roikkuneen asian hoitaminen muuten nostatti itsessäni suurta iloa, taputtelin ja kiittelin kovasti ääneen myös autoani sen jaksamisesta, eikä uusi menopeli ole enää unelmieni kärkipäässä.

Huomasin, että suurimmat unelmani liittyvät oman paikkani löytämiseen työelämässä, siihen, että saan olla toimintakykyinen ja niin terve, että pystyn ohjaamaan ryhmäliikuntaa ja jaksan kirjoitustöistä aiheutuvaa ajoittaista stressin tunnetta ja kiirettä. Haaveilen myös siitä, että osaisin olla enemmän läsnä, koska ainakin itsestäni tuntuu, että aika kuluu niin hurjaa vauhtia. Unelmoin myös siitä, että osaisin olla myös niinä tiukkoina hetkinä murehtimatta, koska milloinkaan koskaan se ei ole parantanut lopputulosta tai auttanut sen syntymistä, vaan saanut oman oloni kurjaksi.

Jokainen unelmani on mahdollinen

Vaikka nuo unelmieni kohteet ovatkin tällä hetkellä aika abstrakteja, pystyn itse tekemään paljon niiden eteen ja sitä kautta kohentamaan elämäni laatua entisestään. Koska tällä hetkellä media-alan vakkaripaikkoja ei ole tarjolla, jatkan siis täältä kotitoimistolta käsin useille eri toimeksiantajille tekemistä. Se, mikä minua tässä tilanteessa auttaa, on sen hyväksyminen, ei sen ajatteleminen, että onpa tämä vaikeaa, stressaavaa tai ahdistavaa, kun seuraava palkkapäivä on jatkuva mysteeri. Tähän liittyy myös sen murehtimattomuuden opettelu, joka välillä onnistuu hienosti, välillä huonosti. Jos vielä saa pari asiaa sanoa, niin haaveilen myös leffaillasta ja jostain ulkomaanreissusta, mutta juuri tänään pärjään hyvin ilman niitäkin!

Jotta sitten kestän stressiä ja jaksan myös jumpata työkseni, on arjen peruspilarien oltava kunnossa. Tässä puhun tietenkin ruoasta, levosta ja unesta sekä liikunnan monipuolisuudesta, myös kehonhuollosta. Jokainen noista asioista on sellainen, johon voin itse vaikuttaa, vieläpä kohtuullisen helposti.

Ja tuo läsnäolo! Kuulostaa niin helpolta, mutta lienee vaikein näistä kaikista. No, siihen auttaa esimerkiksi meditaatio, jota en ole tehnyt sekuntiakaan taas kesän jälkeen. Ehkä tänään on se päivä, kun aloitan, ken tietää!

Mistä sinä unelmoit?