Lähempänä sitä, mitä haluaa olla
Tiistai-illan terveiset tulevat tässä! Jopas aamulla väsytti, vaikka menen nykyään aikalailla taaperoiden aikaan koisimaan. Perjantaina kukuin pystyssä yli puolen yön, mikä oli suuri virhe, hih. Vielä kun näyttää riittävän näitä lähes kahden vuoden heräilyn ja valvomisen aikaisia univelkoja. Iso kiitos siitä, että nykyään meillä nukutaan useimmiten jo läpi yöt – lapsen sängystä kuuluu korkeintaan vain kerran yössä tiukka vaatimus: mamma paipai.
Viime viikon kurssilla kuulin oivallisen lauseen, että myönteisiä tunteita vaalimalla pysyy lähempänä sitä, mitä haluaa olla. Tänään sitten lausetta makustellessani jotenkin hieman vetämättömän ja harmaan aamun jälkeen voin todella sanoa, että näin on. Kun pysyttelee ajatuksissaan plussan puolella, on paljon parempi fiilis. Silloin on myös vaivatonta olla ystävällinen ja huomioida kanssaihmisiä, olivat he sitten tuttuja tai vieraita. Lähettää ihmisille rakkautta ja hyvää energiaa.
Jos sen sijaan lähtee mukaan valittamaan vaikka sitten niinkin pienestä asiasta kuin kylmästä ja koleasta säästä, sitä enemmän sitä vieraantuu omasta voimastaan ja maailma näyttää pahemmalta paikalta kuin se onkaan. Itse tosin ahdistuin aamulla lukiessani Bostonin maratonin huonoista uutisista. Mutta siltikään juuri tällaisina hetkinä ei saa luovuttaa ja ajatella, että koko maailma on ihan perseestä. Kun tuollaista tapahtuu, maailma tarvitsee vielä enemmän valoa ja ihmisiä, jotka hyvää tunnelmaa ympärilleen pirskottelevat. Tarvitaan positiivista energiaa ja rutkasti tarvitaankin. Onneksi se on jokaisen meidän käsissämme ja voimme jokainen vaikuttaa paitsi itsemme myös muiden hyvinvointiin.
Enkä nyt lainkaan sano sitä, etteikö negatiivisia tunnetiloja saisi olla ja kokea, itse vain en niissä halua enää löllymällä löllyä, etenkään siksi, kun lopulta mitään erityistä syytä sellaiseen ei ole. Kaikki on hyvin jo nyt! Oma intuitio tuntuu vain toisinaan hukkuvan kaiken melun ja huonojen uutisten alle, vaikka se on se taito tai enemmänkin ehkä se tunne, joka meitä vie oikeisiin paikkoihin tekemään juuri itsellemme oikeita päätöksiä.
No, kuitenkin kun mieleeni tupsahti tuo viime viikolla kuulemani lause, tiesin heti, mitä tehdä. Aloin luetella hiljaa mielessäni asioita, joista olen juuri nyt kiitollinen. Ja voin kertoa, että heti tuli parempi mieli. Kiitollisuuden vaaliminen saa itseni negistelijästä samantien positiivisen puolelle. Siinäpäs on kyllä toimiva herättelijä, jos vähänkään on surullinen olo tai vaikka sitten kupolia kiristää. Ja aina löytyy syitä olla kiitollinen. Ja mitä kiitollisempi on, sitä paremmin asiat rullaavat, sen olen myös huomannut. Nykyään pyrin muuten ajattelemaan myös heistä, joiden kanssa energiat eivät ehkä täysin synkkaa, hyviä asioita ja kiitoksen aiheita. Niitäkin löytyy, kannattaa kokeilla. Ja kas, äkkiä se minun mielestäni ärsyttävä tyyppi ei olekaan enää yhtään ärsyttävä.
Mutta mikä sitten sai aamun fyysisen raihnaisuuden ja vähäenergisyyden katoamaan? No ei ole vaikea arvata, Bodypump, herramunjee. Aina vain, joka ikinen kerta ohjaamasta palattuani muistan, miksi sitä hommaa teen jo neljättätoista vuotta. Vaikka toisissa paikoissa asiakkaat ovat joskus ujonoloisia ja hyvä kun hei uskaltavat sanoa, on yhdessä tekemisen ja yhdessä liikkumisen voimalla valtava merkitys myös itselleni, vaikka tunnin ohjaaja olenkin. Ja hei tyypit Otaniemessä, en todellakaan syö teitä! Sitä paitsi kehoni vain janoaa liikkumista, hikoilua, hengästymistä ja erityisesti liikunnan jälkeistä huippuenergistä oloa. Vaikka kuinka väsyttäisi ennen tuntia, väsymys kaikkoaa pois urheillessa, joka kerta. Se on se lääke, jota suurimman osan meistä tulisi vaalia. Näin ei kuitenkaan taida olla, sillä juuri tänään työhuoneella luin jonkun tutkimuksen, jossa kerrottiin, että suomalaiset ja yleensäkin länsimaalaiset liikkuvat aina vain vähemmän ja riittämättömästi fyysisen kunnon ylläpidonkaan kannalta. Buu! Kirjoitin vastikään jutun arjen aktiivisuudesta, jossa asiantuntijana toiminut fyssari totesi, ettei edes viisi kuntoliikuntatuntia viikossa riitä kompensoimaan istumatyön aiheuttamia haittoja! Aikamoista.
Aktiivista viikon jatkoa ja hyvää mieltä itse kullekin. Pidetään fiilis korkealla!
Linda
Ihana kirjoitus 🙂 Kiitos Jenni! Nyt on hyvä käydä nukkumaan ja ensin käydä mielessään läpi kiitollisuuspäiväkirjan aiheet. Ja allekirjotan täydellisesti tuon bp:n aiheuttaman euforisen olotilan 😉 Aika mahtavaa hommaa ohjata muita ja saada vielä itselleen niin huippu fiilis!
Öitä, katkonaista sellaista ainakin meillä… Jospa tuo nuorin 2-vee ensi yönä nukkuisikin läpi yön, peukut ja varpaat ristissä peiton alle 😉
Energistä viikon jatkoa sinne!
Linda
Jenny B-H
Kiitos Linda!
Toivottavasti teillä katkonaiset yöt alkavat helpottaa. On se uni vain merkittävä asia hyvinvoinnin ja ylipäänsä jaksamisen kannalta.
Hyvää viikonjatkoa teille 🙂