Let life happen

Viikolla tapahtunut sairastelu sai minut pitämään myös pienen bloggaustauon. Tuntui kuin vatsassani olisi ollut ne autopesulan kaikki laitteet pyörimässä. Hetki antoi mahdollisuuden pysähtyä ja laittaa saman mankelin pyörimään myös pääkoppaan. Niinpä makasin puoli vuorokautta sängyssä pohtimassa elämääni ja tuijottelin kattoon. Tekee toisinaan hyvää, että ottaa niin sanotusti silmän käteen ja tarkastelee asioita huolella. Miettii, mitä hyvää itsellä on. Miettii, missä voisi olla korjaamisen varaa. Miettii sitä, mihin on tyytyväinen, mihin tyytymätön, ja mistä se johtuu. Miettii, mikä riittää itselle. Miettii, miten itse toimii ja on.

Mietin myös sitä, mitä ovat ne asiat, jotka saavat minut onnelliseksi. Sellaiset voivat olla aika pieniäkin.

Minulle onnellisuus tarkoittaa omaa perhettä, työtä, jota rakastan, liikuntaa, ihmisiä ympärilläni. Aurinkoa, kesää, hellettä, viileää merivettä, Piksun pieniä varpaita, hyvää ruokaa, rakkautta, kykyä tehdä asiat niin hyvin kuin mahdollista, iloa, naurua, nukkumista, yhdessä oloa, lasteni sarkastisia kommentteja, aviopuolison tukea, sitä, että opin koko ajan lisää ja kehityn.

Sitten eräs fiksu ystäväni vielä muistutti minua, että ihminen tekee aina niin kuin sillä hetkellä osaa ja niine eväine, joilla on sillä hetkellä varustettu toimimaan. Hän myös neuvoi jättämään suorittamisen vähemmälle, sillä oikeasti, ketä se kiinnostaa. Hän kehoitti antamaan aina anteeksi ja vapautumaan. Hän myös totesi, että jos aina veivaa samoja asioita, ne asiat ovat aina läsnä. Hän sanoi, että ainoa, josta voimme olla varmoja, on nykyhetki. Se mitä teemme juuri nyt, on tulevaisuutemme. Periaatteessa tiesin nuo asiat, mutta kun joku vielä vääntää ne rautalangasta, niin johan kolahtaa. Viisas nainen.

Ilmeisesti tämä syntymäpäivän lähestyminen on saanut minut pohtimaan elämäni tarkoitusta.

Hihihii, minulla siis saattaa olla jokin keski-iän kriisi. Yhä enemmän tulen kuitenkin varmemmaksi siitä, että asiat menevät, kuten on tarkoitus. Olen myös tyytyväinen panokseeni täällä. Annan elämän tapahtua. Olen kyllä ajatellut repäistä jotenkin. Ehkä se sitten on se longboard, kolmen vuoden harkinnan jälkeen.

Itävaltalaisen runoilijan sanoja lainatakseni:

Let life happen to you. Life is in the right, always.

Minulla on nyt meneillään todella kiinnostavia työasioita ja vieläpä useaan lehteen, joihin en ole juttuja tehnyt ikinä tai sitten vain muutamia. Vaikka tämä hetki on paras hetki, odotan myös tulevaa lomaa innolla.

Ja voi kyllä, arvostan myös niitä tulevia hetkiä, jolloin ainakin osa perheemme lapsista on mummolassa. Tänään taas totesin, kun hulabaloo kotonamme alkoi heti klo 6.30, että voi että te mukulat olette elämäniloisia ja pidätte meteliä. Keskimmäiseni totesi siihen, että ”Ei me voida sille mitään, mehän ollaan lapsia!!”. Fiksu tyttö.

Ja niin me huljuteltiin varpaita merivedessä ja annettiin mielen vaeltaa.