Lomat lusittu

Lomat on lusittu ja arki alkoi työhuoneella. Hyvä niin.

Kaikki ei mennyt ihan putkeen Kreetan-lomalla jos muutenkaan. Jo alkumatkasta kohtasimme vastoinkäymisiä, kun Piksun, 7 kk, vaunut olivat jääneet koneesta ja saapuivat kohteeseen kuusi päivää myöhemmin. Emme päässeet hotellilta minnekään, sillä välimatkat olivat pitkiä ja rintareppu ei yli 40 asteen helteillä ollut käyttökelpoinen kapistus. Kolmantena päivänä matkustimme bussilla Hanian kaupunkiin ja ostimme Chiccon matkarattaat, jotka osoittautuivat nappivalinnaksi. Kotiin palasimme kaksien kulkupelien kanssa.

Juu ei, tällä kertaa rantalomailu jäi vain haaveeksi.

Oli muuten ensimmäinen loma pitkään aikaan, kun en maannut altaalla tai rantatuolissa kuin maksimissaan 15 minuuttia kerrallaan. Vauvan kanssa etelässä lomailu on kyllä aivan muuta kuin mihin olen tottunut. Sisilian lomalla kaksi kesää sitten otin aurinkoa rannalla 35 tuntia viikon aikana. Rusketus tarttui tällä reissulla silti ulkoillessa ja ulkona oleillessa. Juoksemaan en lähtenyt kertaakaan kovan helteen vuoksi, mutta käveltyä tuli sitäkin enemmän. Lisäksi tyttären, 10, kanssa teimme 10 kilometrin vaelluksen kuivuneessa rotkossa. Pikkukivien ja soran täyttämässä rotkossa kävely oli hidasta puuhaa. Seuraavana päivänä pohkeet olivat aivan liekeissä.

Rotkovaellus oli yllättävän raskas helteessä. Puolivälissä olin jo ihan poikki. Onneksi tytär, 10, lupasi: Seuraat vain minua, niin kaikki järjestyy!

Kuljimme rotkossa alas yli 700 metrin korkeudesta. Maa tuntui luistavan jalkojen alta jatkuvasti.

Onneksi olimme ottaneet Piksun ruoat mukaan kotoa. Lastenruokaa ei ollut läheskään kaikissa kaupoissa ja valikoima oli todella suppea. Paikalliset soseruoat olivat vahvasti maustettuja tai ainakin niin erimakuisia, että viimeiset päivät Piksu söi pelkkää hedelmäsosetta, kun omat sapuskat loppuivat. Vaipat loppuivat myös, ja paikallisessa Lidlissä Pampers-paketti maksoi 19 euroa! Melko tyyristä, sanoisin.

Kreeta oli kolmas Kreikan lomasaarista, missä olen käynyt, enkä vakuuttunut tälläkään kertaa. Mikään ei tuntunut toimivan, kaikki oli kallista, liikenne oli holtitonta ja paikalliset asiakaspalveluammateissa toimineet ihmiset vaikuttivat stressaantuneilta ja äkäisiltä. Kaupungissa Haniassa kyllä jaksettiin ihailla ja ihmetellä Piksua, mutta muuten jäin kaipaamaan italialaisten ihmisten ystävällisyyttä. Eli kyllä se on Italia, jonne palaan uudelleen ja uudelleen. Eiköhän Kreikan saaret ole nyt nähty.

Onko kuvassa paikallinen gigolo? Ei sentään, sehän on Piksu, joka juuri päiväuniltaan heränneenä tarkkailee touhuja uima-altaalla.