Meissä on voima…

…joka toimii, kun vain uskomme siihen voimaan. Valitettavasti on vain niin helppoa olla uskomatta omaan voimaan, koska emme jaksa odottaa tuloksia tai toiveidemme täyttymistä, sillä ego tahtoo kaiken nyt ja heti. Kuitenkin se, joka on varma lopputuloksesta, sillä on aikaa odottaa. Pyrin nyt tarttumaan tuohon lauseeseen itsekin, sillä olen hätäillyt ja paikoin jopa lakannut uskomasta, että tietyt aineelliset asiat elämässäni järjestyvät.

Piipahdin eilen ystäväni ja hänen puolisonsa tupaantuliaisissa aivan ihanalla paikalla sijaitsevassa ihanassa kodissa. Koti oli juuri viimeistä silausta myöten sellainen, että olisin voinut muuttaa sinne itse siltä istumalta. Asuntoa kierrellessäni hipelöin kaapinovia, huonekaluja ja ikkunalautoja, katselin kauniita esineitä. Iloitsin ystäväni ja hänen puolisonsa puolesta ihan täysillä ja olin aivan innoissani kodista. Samalla minut valtasi suuri haikeus, ja ymmärsin heti, mistä se johtui. Kodissa oli valtavasti yhtäläisyyksiä kuin omassa kodissani, siinä viimeisessä, jonka jälkeen en ole oikein yhteenkään asuntoon kotiutunut. Oli valkoinen, kiiltäväovinen keittiö saarekkeineen, rosteripintainen uuni, suuret liukuovikaapistot, puusepällä teetetty ruokapöytä ja jopa sama Kartellin valaisin, joka itselläni oli ollut. Paljon vastaavaa, mitä minullakin kerran oli ollut, ja jotka kuitenkin elämästäni katosivat, jotkut tosin omasta halustani, sillä en halunnut mukaani juuri mitään esineitä, vaan halusin aloittaa puhtaalta pöydältä.

Siinä kierrellessäni sitten mietin kahta asiaa. Että mikä vain on mahdollista, myös tuollaisen unelmakodin saaminen, onhan itsellänikin muutaman kerran  jo sellainen ollut. Toinen asia, joka mieleeni pulpahti, oli se, että minkään varaan, minkä voi menettää, oli se sitten ihminen tai tavara, ei kannata onneaan rakentaa, kuten 10 vuotta sitten olin itsekin aika pitkälti tehnyt (ja nyt siis puhun tavarasta ja vaikka siitä astianpesukoneesta, jossa oli valo sisällä!). Vaikka nykypäivänäkin arvostan kauneutta ja esteettisyyttä suuresti, se ei ole tärkein asia elämässäni eikä edes niiden muutaman tärkeimmän joukossa. Silti koen, että aivan samalla lailla ansaitsen ympärilleni kaiken sen kauneuden, mikä ympärilläni joskus on ollutkin. Nykyään tiedän kuitenkin, että oma sisin ja oma voima ovat paljon ulkokuorta tärkeämpiä. Se, että tuntee itsensä, voi viedä mihin tahansa saavutuksiin tai tavoitteisiin, joihin lopulta ei rahallakaan pääse.

Minua on jo aiemmin huolestuttanut se, että tulenko ikinä löytämään kotia, joka oikeasti myös tuntuu kodilta. Viime vuosina olemme muuttaneet ahkerasti juuri siksi, kun mikään ei ole tuntunut miltään. Nykyinen osoitteemmekin on alusta lähtien tuntunut vain läpikulkuosoitteelta, ja vaikka olen onnellinen siitä, että katto on pään päällä, oli muuttaminen todellakin turhan hätiköityä, määräaikaisesta vuokrasopimuksesta ei pääsekään eroon noin vain. No ainakin tämä on vahvistanut ajatusta siitä, millaista kotia en halua, ja millaisia ajatuksia siis ei mielessä kannata viljellä, kun onhan hyvä keskittyä siihen, mitä haluaa, eikä siihen, mitä ei halua. Mutta aina välillä sitä vain antaa konkreettisten arjen asioiden, kuten näemmä loppumattoman vesivahinkoremontin, aidon ja alkuperäisen noin etureiden yläosaan ylettävän tiskipöydän ja erittäin epäergonomisen tiskausasennon, kylpyhuoneen suihkun, jonka vedenpaine on jäänyt viiskytluvulle, antaa häiritä hyvää flowta ja uskoa parempaan. Puhumattakaan kylppärin kuumavesipatterista, johon joka suihkukerta polttaa selkänsä tai siitä, että vanhimman tyttären huoneessa ei ole yhtäkään pistorasiaa! Mutta, kuten sanoin, valittaminen ei auta ja monen monta vitsiä olemme tästä tilanteesta vääntäneet, joten lisää elinvuosia on toivottavasti tulossa, naurunhan sanotaan pidentävän ikää.

Minua hihitytti, kun ajelin juhlista kotiin ja mietin, että olen kuin Tuhkimo, joka palaa unelmakodista sinne ei niin unelmaan. Samalla hetkellä kuitenkin päätin, että en enää tuhlaa ajatustakaan siihen, miten asia nykyhetkessä on, vaan teen kaikkeni, jotta asiat muuttuvat tulevaisuudessa. Selkeitä mielikuvia vahvistaa energia, joka saa voimansa onnesta, rakkaudesta, ilosta, tyytyväisyydestä ja rauhan tunteesta, juuri niistä tunteista, jotka useimmiten nykyään ovat perusolotilani. Mielikuvat saavat voimaa uskosta, että asiat vielä muuttuvat ja sisällä kipristelevästä jännityksestä, että jo kulman takana voi odottaa jotain entistä parempaa. Mitä suurempi into on toteuttaa ja saavuttaa jotain, sitä varmemmin se sieltä saapuu. Kun vain pysyy noissa taajuuksissa eikä taas jälleen kerran masennu ja vaivu edes hetkelliseen epätoivoon.

Sunnuntain voimasanat tulevat tässä: Tänään minä voin visualisoida mitä tahansa unelmien kodista täydelliseen terveyteen, kukoistavaan rahatilanteeseen, superinnostavaan duuniin tai vilkkaseen sosiaaliseen elämään. Toistan mielikuvia niin kauan, että alan niitä saavuttaa. En suo ajatustakaan sille, mikä on pielessä, vaan keskityn siihen, minkä haluan olevan totta omassa elämässäni. Tiedostan, että välillä on vaikea uskoa omaan sisäiseen voimaan, koska en voi nähdä sitä. En voi nähdä sähköäkään, ja silti tiedän, että se on olemassa. Ainakin kahvini valui nappia napsauttamalla pannuun tänäkin aamuna, sähkön voimalla. Olen vetänyt puoleeni sen, mitä olen tarvinnut oppiakseni ja kehittyäkseni vahvemmaksi ihmiseksi. Nyt olen valmis vetämään puoleeni sen, mitä todella haluan. Luova energia ei tunne menneisyyttä, sille kaikki on mahdollista. Minulle kaikki on mahdollista. 

Nautitaan päivästä!

Juuri näin! Kuva: Pinterest