Minun vuoteni

Tammikuussa saatoin valvoa kolmeenkin yöllä. Mutsi oli vähän väsynyt. Sit me vaan vedettiin päikkäreitä ja oltiin ku kaks marjaa. Paitsi et mä näytin kyl ihan isiltä, mikä oli snadisti huolestuttavaa, koska mä oon tyttö!

Helmikuussa mä täytin 5 viikkoa ja olin vielä siro, pieni ja mun hiukset oli tummat ja paksut.

Maaliskuussa mutsi stailas mua ja otti valokuvia. Musta se oli hirmu hauskaa ja mä osasin hymyillä. Mut yhtä juttuu mä pelkäsin, mä luulin, että musta tulee kalju!

Huh, hiukset pysy päässä, mut ne vaaleni. Huhtikuussa mä sain mun ensimmäisen Sophie the Giraffen. En mä kyl oikeesti viel tajunnu, että se tekee gutaa puhkeaville hampaille.

Toukokuussa mä osasin jo nauraa ääneen. Mut sitä mä en tajuu, miks muutki alko aina nauraa, kun mä nauroin eka!

Juhannuksen mä vietin ekaa kertaa famu- ja fafalassa ulkosaaristossa. Veneily oli ihan jees, mut se oranssi liivi oli kauhee. En tajuu, miks mua kutsuttiin pikku skipperiksi. Ens kesänä mä aion mennä Skäreniin ainaki viikoks, se oli nii kliffa mesta.

Heinäkuussa mua vähän nyppi, kun 6 päivää vanhempi serkku osasi jo istua ja mä jouduin pötköttää ku pikkuvauvat. Mut makuultaan pysty paremmin syömään apilaa ja ruohoa, mun kesäisiä herkkuja.

Elokuussa mä reissasin ja aloin olla iso tyttö. Tää oli jostain syystä mutsin suosikkipaita. Ai niin, mulla oli jo 6 hammastakin.

Syyskuussa mä osasin jo istuu ja konttasin supervauhtia. Mä osasin nousta seisoo ja mutsi sano, että meidän elintaso nousi metrillä.

Lokakuussa kivointa oli vetkuttaa nukkumaan menoa. Mitä enemmän kello tuli, sitä enemmän mä yhtäkkii keksin tekemistä, eikö oo jännä! Mä olin ihan varma, et se nukkumaanmenoleikki oli mutsistki yhtä kliffa ku musta!

Marraskuussa mua vain nauratti lähes kaikki. Elämä oli ihan parasta! Mä osasin jo puhuakin: Aada, äiti, iti, pappa, mamma, titta, tyttö. Sit mä olin kans tosi taitava pöristelemään. Mä opin kävelee, ihan helppoo, mitä jengi siit kuumottaa. Ja mä nauroin kovaa ja paljon, ihan ku mutsikin.

Jahas, nyt on joulukuu ja maassa pitäis kuulemma olla jotai valkosta puuroo, mut meri on auki ja asvaltti loistaa. Mut ei se mitää, elämä on niin siistii, että mä nautin joka sekunnista, en mä jaksa valittaa.