Mistä motivaatiota jojoliikkujalle?

Mistä motivaatiota jojoliikkujalle? Liikuntamotivaatio tai ehkä enemmänkin sen puute on monen huulilla nyt, kun tammikuun treeni-innostus on alkanut laantua ja nyt tulisi oikeasti vain sinnikkäästi jatkaa liikkumista, vaikka aina ei huvittaisikaan. Itse tunnistan tuon motivaation puutteen ajalta, kun elämässä oli vastoinkäymisiä, nukuin huonosti, olin jatkuvasti väsynyt, lapsi valvotti ja herätteli, stressiä ja murheita oli liikaa eivätkä syömisetkään olleet kunnossa. Kun arki tuntui raskaalta ja itse asiassa oli sitä, paukkuja liikuntamotivaation ylläpitoon tai itse liikkumiseen ei ollut ja soffa kutsui.

Kun sitten aloitin elämänmuutokseni reilu pari vuotta sitten, liikuin paljon vähemmän kuin nyt, koska halusin ennen kaikkea opetella oikeaa syömistä ja päästä liikakiloista syömällä oikein, ei liikkumalla sikana. Pikkuhiljaa lisäsin liikuntaa ja tällä hetkellä sitä tulee noin 10 tuntia viikossa. Se kuulostaa paljolta, mutta on itselleni ollut pari vuosikymmentä tavallinen määrä. Olenhan ohjannut 20 vuotta liikuntaa ja liikkunut aina paljon noita muutamaa jojovuotta lukuun ottamatta. Huolimatta tuosta 10 viikkotunnista viime kuukausina en ole kertaakaan viimeisten reilun kahden vuoden aikana kärsinyt motivaatiopulasta. Uskon, että se johtuu siitä, että arkeni on hyvin tasaista, perusasiat, kuten syöminen, nukkuminen ja työnteko ovat balanssissa ja arvostan kehoani ja sen potentiaalia niin paljon, että en koskaan enää sano, että pitäisi raahautua lenkille vaan sen sijaan koen, että saan mennä juoksemaan. Mutta kuitenkin tiedän senkin, mitä se on, kun ei saa itseään liikkeelle, vaikka haluaisi.

Lempparikuvia matkan varrelta. Vasen ekalta maratonilta 2017 ja oikea kolmen kuukauden takaa. Sekin nostaa motivaatiota, kun muistaa, kuinka paljon on harjoitellut ja kehittynyt.

Ei liikaa, eikä liian vähän

Uskon, että jojoliikkujan kannattaisi suosia liikunnassa rutiineja ja kultaista keskitietä. Sitä on hyvä välttää, että liikkuu vähän aikaa liikaa, täysillä, liikaa ja koko ajan ja yhtäkkiä ei liiku ollenkaan. Ennen kaikkea liikunnasta ei kannata ottaa stressiä, vaan liikkua kannattaa elämäntilanteen, kunnon ja jaksamisen mukaan. Itsekin tiukkoina duunijaksoina vähennän ja kevennän liikuntamääriä, mutta en kuitenkaan lakkaa liikkumasta. Ruuhkaviikkojen tai -vuosien aikana on hyvä pyrkiä liikkumaan, sillä mitä kiireisempi ja vaativampi elämänvaihe on, sitä enemmän ihminen tarvitsee liikunnan tuomaa hyvää oloa ja energiaa.

Suunnitellut treenit

Itse kirjoitan kalenteriin tulevan viikon treenit sunnuntai-iltana ja pidän niistä kiinni. Olen päättänyt, että treenini ovat tärkeitä tapaamisia itseni kanssa, ja vain oma tai lapsen sairaus tai huonosti nukutun yön aiheuttaman väsymys menee niiden edelle. Suunnitelluista treeneistä kiinnipitäminen vaatii myös sitä, että liikuntaa arvostaa arjessaan ja haluaa priorisoida sen korkealle. Halu priorisoida liikunta korkealle taas kasvaa, kun alkaa miettiä, miten liikunta näkyy omissa arvoissa ja miten sen haluaa niissä näkyvän. Jos yksi arvoista on terveys, olisi aika hassua, jos liikuntaa ei arjessa sitten tulisi juurikaan. Kannattaa miettiä kaikkea sitä, mitä liikunta itselle antaa. Myös vaivat ja vammat ovat nostaneet liikunnan omissa silmissäni korkealle. Itse pidän mielessä sen, miksi liikun. Ennen kaikkea siksi, että haluan voida mahdollisimman hyvin, pysyä terveenä ja pitää huolta perus- ja lihaskunnostani, jotta pärjään elämässä myös sitten, kun ikää alkaa olla enemmän. Koskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa liikuntaa, mutta erityisesti liikkumattoman keski-ikäisen kannattaisi alkaa treenata ihan siksikin, että on sporttinen vielä ysikymppisenäkin, jos täällä saa olla.

Jatkossa olen ajatellut alkaa suunnitella treenit kuukauden pätkissä. Saa nähdä, onnistunko.

Tarpeeksi unta

Kun nukun tarpeeksi, jaksan liikkua. Aikaisin nukkumaan meneminen oli aikanaan ensin tietoinen päätös, josta sittemmin on tullut tapa, joka saa minut voimaan niin hyvin, etten halua luopua siitä. Kun nukun 8-9 tuntia yössä, jaksan myös liikkua paljon. Sen sijaan että katsoo telkkaria myöhään illalla tai somettaa sängyssä, kuka tahansa voi muokata nukkumisrutiineja. Aikaisin nukkumaan mennyt saattaa ehtiä kotijumpata tai juosta lenkin ennen töitä ja perheen aamutouhuja. Tämä tosin on itselläni vielä suunnitteilla ja toteutunee ehkä sitten, kun on kevät, alkaa olla valoisaa ja alan herätä taas automaattisesti aiemmin enkä tarvitse niin paljon unta kuin nyt talvella. Unesta ei kannata kuitenkaan tinkiä treeninkään takia, sillä se on yksi jaksamisen perusta. 

Liikuntatreffejä

Minusta on superhauskaa käydä salilla tai juoksemassa ystävien kanssa. Sen sijaan, että lähtisi elokuviin tai istuisi kahvilassa, sovin kaverien kanssa urheilullisia treffejä. Se on ihan parasta, sillä siinä tulee kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Ja istuahan saan muutenkin tarpeeksi työpäivien aikana. Kaverien kanssa kehtaa sitä paitsi salillakin kokeilla kaikkia ihmeellistä liikkeitä, mitä ei yksin ehkä viitsisi tehdä.

Motivaatiota somesta

Motivaatiota nostaa myös se, että seuraan somessa innostavia eri-ikäisiä liikuntatyyppejä, niin miehiä kuin naisiakin. Luen liikunta-aiheisia blogeja, erityisesti juoksublogeja ja saan ideoita lihaskunto- ja liikkuvuusliikkeisiin ja juoksutreeneihinkin sporttisilta instagram-tileiltä.

Menee ja tekee vain

Välillä on vain mentävä ja tehtävä. Erityisesti silloin se on hyvä, kun treenaamaan lähteminen tuntuu epämukavalta tai ei jaksaisi lähteä. On hyvä erottaa se, onko kyse laiskuudesta vai siitä, että keho tai mieli todella kaipaavat lepoa liikkumisen sijaan.  Syvän väsymyksen hetkellä voi olla parempi, että jättää liikunnan välistä tai sitten tekee jotain lempeää hikitreenin sijaan. Liikkumisen saaminen rutiiniksi ei tule ilmaiseksi, vaan vaatii sitä, että totuttaa kehoa ja mieltä treenaamiseen. Se ei ole aina vain ruusunpunaa ja popkornia, mutta eihän elämä koskaan ole vain sitä. 

Ja oikeasti, liikunta ei todellakaan ole itsestäänselvyys, vaan etuoikeus. Sen pyrin pitämään mielessä.

Ihania treenejä sinulle,

Jenny

TERVETULOA INSTAGRAMIIN 

TERVETULOA FACEBOOKIIN

Lue ja laita hyvä kiertämään:

Minusta tulee juoksuohjaaja

Matka Alpeille on alkanut – Tour du Mont Blanc 150 km

Työmatkajuoksun plussat ja miinukset

Elämänmuutos vie aikaa ja vaatii toistoa – mutta yhtäkkiä huomaa, että kaksi vuotta on kulunut

Uuteen nousuun – löydä energisempi elämä -kirjani on ilmestynyt

Vuoden 2018 juoksutavoitteet menivät aikalailla persiilleen