Muistilista hyväksymisestä…

… ennen kaikkea itselleni.

Minä hyväksyn sinut sellaisena kuin olet. Hyväksyn itseni sellaisena kuin olen. Hyväksyn tilanteet, tapahtumat ja olosuhteet sellaisina kuin ne ovat. 

Siinäpä lauseita, joita on itsenikin ollut helppo viljellä, mutta nyt jälkeenpäin näen, miten paljon haastavampaa on oikeasti olla tuota mieltä. Itsekin koen vasta hiljan todella oivaltaneeni, mitä niillä tarkoitetaan. Kiitos siitä kuuluu eräälle uudelle ihmiselle, joka tupsahti polulleni juuri oikeaan aikaan. Mitä enemmän muuten näitä hienoja kohtaamisia tapahtuu, sitä enemmän uskon siihen, että kaikella on tarkoituksensa. Jokainen uuden tai tutunkin ihmisen kohtaaminen voi muuttaa elämäämme, aivan kuten meilläkin on mahdollisuus muuttaa maailmaa ja jättää jälki jokaiseen ihmiseen, jonka kanssa olemme tekemisissä. Siihen ei voi sanoa muuta kuin että iso vau!

Ja siitä hyväksymisestä. Olen jo ajat sitten hyväksynyt elämäni suuret tapahtumat ja elämäntilanteen muutokset, jotka ovat tapahtuneet way back, mutta joista osa yhä vaikuttaa arkeeni, kuten vaikkapa taloudelliseen tilanteeseen ja jatkuvaan vastuuseen, omalla tavallaan jopa arkea hankaloittaen. Ajattelen kuitenkin, että asioiden on kuulunut mennä juuri niin. Pystyn näkemään tapahtuneet oppiläksyinä ja ihmiset opettajina. Enää vain todella harvoin minua todella vituttaa kaikki turha harmi, joka juontaa menneistä, ja se menee onneksi hetkessä ohi. Tärkein ikäviin tilanteisiin liittynyt oivallukseni on ollut se, ettei kenenkään syyttely muuta lopputulosta tai helpota kenenkään elämää. Ja sitten minulle kävi juuri niin kliseisesti kun voi vain käydä, löytäessäni tapahtumista suuremman, henkilökohtaisen tarkoituksen alkoi elämäni jännittävin matka, joka jatkuu edelleen. Ah!

Enemmänkin tässä hyväksymisasiassa minulla on väsyneenä ja stressaantuneena ollut vaikeuksia niiden pienten asioiden kanssa, jotka nyt vain sattuvat ärsyttämään, ehkä juuri siksi, kun olen ollut väsynyt ja stressaantunut. Tiedän olevani turhamainenkin, mutta kyllä vain ottaa päähän kun tiukan päivän jälkeen saapuu kotiin ja saa ensimmäisenä tarttua tiskivuoreen tai kun sanoo jostain asiasta noin 10 kertaa eikä silti mitään tapahdu. Tai kun joutuu jälleen pettymään toiseen, ärsyyntyy ja nostaa mekkalan ja sitten joutuu pettymään myös itseensä.

Oivalluksistani: Hyväksyminen ei tarkoita asiasta pitämistä. Se tarkoittaa, että pystyn näkemään hetken ja sen todellisuuden tismalleen sellaisena kuin se on. No niin katsos tuolla altaassa on taas eilisen päivän tiskit. Ei tunnu missään, ommmmmmm.

Jos minä ajattelen, että asian tai tilanteen tulisi olla jonkinlainen, se toinen ihminen ei välttämättä todellakaan ajattele asiasta samalla tapaa. Ajatukset ja tunteet, joita toinen ihminen minussa herättää, pohjautuvat useimmiten omiin kokemuksiini ja minun arvoihini. Me olemme erilaisia. Miksi en aina muista sitä? Hylkäänpä siis käsitykseni itsestä ja toisesta. Näen sen, joka on edessäni, juuri nyt ja tässä, ilman mielikuviani. Ja sitä paitsi, mikään ei muutu niin kauan, kun olen jumissa, enkä hyväksy. Saan asiat paremmin hallintaan sillä, että hellitän.

Jos minua ärsyttää vaikkapa perheenjäsen, joka ei ole tiskannut, tai toinen, joka ei ole vienyt roskapussia, nämä ovat vain yksiä minimaalisia osia ihmisistä ja heidän teoistaan tai tekemättä jättämisistään. Kyseisissä tyypeissä on hyvin paljon muitakin puolia, ja nimen omaan hyviä puolia. Mitä vähemmän tuomitsen toisia, sitä vähemmän antaudun tunteideni, kuten ärsytyksen, vietäväksi. Ommmmmm.

Jokaisessa meissä, minussakin, on negatiivisia piirteitä, joita on vaikea itsen tai muiden kestää. Se, minkä valitsemme huomion kohteeksi, kasvaa suuremmaksi. Jos ajattelen sitä viemättä jäänyttä roskapussia, mielikuvitus alkaa laukata ja lopputulos on roskapussi + 10 muuta huonoa puolta. Ajattelen siis hyvää! Meissä kaikissa on puutteemme, mutta onneksi on paljon positiivisia piirteitä. Ja juuri niitä ihania asioita kannattaa ajatella. Mitä sitten, jos hän ei vienyt roskapussia? Entä sitten, jos toinen ei tiskannut? He ovat kuitenkin niin paljon kaikkea muuta, empaattisia, ihania, ajattelevia ihmisiä.

Ensi kerralla kun olen aikeissa alkaa mäkättää tiskivuoresta, ainakin yritän hyväksyä asian ja antaa sen olla. Mutta tiskeihin en voi olla tarttumatta!

Hyväksyn sinut sellaisena kuin olet.

En oleta tai luule tietäväni. Kysyn, jos asiassa on epäselvyyksiä. Ajattelen toisin ja katson asiaa toisesta näkökulmasta. Ehhehe. Hän ei ehkä ehtinyt viedä roskapussia siksi, kun imuroi. In my dreams!

Ymmärrän sen, että toinen näkee kyllä saman asian kuin minäkin, mutta omalla tavallaan.

Ja vielä, ilmennän itsessäni ominaisuuksia, joita haluan nähdä toisessa. Kun minä käyttäydyn eri lailla, toisenkin on pakko. Kun minä muutun, toinenkin muuttuu.

Ja mikä tärkeintä, olen sellainen ihminen, johon itsekin haluaisin tutustua.

Rentoa lauantai-iltaa!

Muistan myös hyväksyä itseni! (Kuva: Pinterest)