Muutoksesta

Jatketaan vielä uuden vuoden alun kunniaksi teemalla muutos ja siinä pysyminen. Ooh, ajankohtainen aihe, eikö!

Tajusinpa tässä taas, että vitsi, miten järkyttävän helppoa on mielessä päättää jostain uudesta fiinistä käytösmallista, mutta silti toimia täysin toisin eli totuttuun vanhaan tapaan, jos ei ollenkaan pysähdy miettimään edes henkäyksen ajaksi. Se ei liene kuitenkaan mitenkään ihmeellistä, sillä oli omassa muutostarpeessa kyse mistä tahansa, vanhaan on uskomattoman helppo lipsua. Vanha tapa olla, toimia tai vaikka sitten sanoa pukkaa automaationa esiin, koska se on itselle tuttu ja turvallinen malli. Vaikka se sitten aiheuttaisi lopputuloksen, joka edes omasta mielestä ei ole toivottava. Eilen kirjoitin oivalluksestani, pim, että voin tilanteissa toimia toisin. Olen onnekas, sillä minua ja oivallustani tunnutaan nyt oikein runsaasti testattavan. Olen siis jo törmännyt tilanteisiin, joissa olen ennen toiminut tavalla a) kun nyt haluan nimenomaan toimia tavalla b). Ja voin kertoa, että jo kerran mokasin, tosin vain pienesti, ja nämä muutamat muut automaattiset tapani olen jopa melko vaivatta pystynyt kääntämään toisenlaisiksi, kunhan olen asian tiedostanut ja sitten tietoisesti toisin tehnyt. Vaikka tämä ei ole mitään rakettitiedettä, ei tämä myöskään ole mitenkään helppoa! Itse joutuu kovasti tekemään hommia, oli kyse minkälaisesta muutoksesta tahansa. Mutta voi, kun sitten onnistuu, edes sen kerran tai kaksi, se se on motivoivaa. Ja tässä ripaus empiiristä tutkimustietoa: kerran onnistuva onnistuu uudelleen! Ja kun onnistuu, iskee suuri halu onnistua vielä uudestaan, vielä paremmin ja lopulta vielä vaivattomammin. On ihan mahtavaa pelkästään jo nautiskella sillä tunteella, että on matkalla kohti jotain parempaa ja ottanut jo ensimmäisiä askeleita. Minä haluan parantaa jotakin ja olen oikealla reitillä. Se se vasta on fiilinki, se.

Tammikuuhan on tunnetusti aikaa, jolloin moni tekee kaikenlaisia lupauksia ja alkaa esimerkiksi urheilla. Usein tämä hieno lupaus vaan tyssää jo viikossa ellei sitten muutamassa. En sanoisi, että kyse on vain vääristä tavoista alkaa liikkua (kuten treeniä joka päivä ja sitten totaalinen hyytyminen ja kauhea lihaskipu) tai vain itsekurin puutteesta, vaan enemmänkin kyse saattaa olla siitä, että omaan päätökseen tai niin kutsuttuun lupaukseen ei alunperin edes itse uskota. On helppo heittää hanskat tiskiin ja lopettaa alkuunsa, kun on jo päätöksen tehdessään antanut luvan itselleen olla tosissaan aikomatta. Olenhan minä tällainen, niin ei minun edes tarvitse yrittää… Tuttua? On tutkittu, että noin 40 prosenttia ihmisistä julistaa tahtovansa muuttua, vaikka sisimmässään he eivät usko kykenevänsä muutokseen millään lailla. Aikamoista! Uskonkin, että tässä voi olla kyse siitä, että emme luota edes itseemme. No mikä siihen sitten auttaa? Se, että alkaa luottaa itseen ja omaan kykyyn muuttua. Lopputulokseen on vain pakko jaksaa uskoa! Jos tahdomme muuttaa vaikkapa jonkin kroonisen käyttäytymistavan, sehän vaatii muutosta usein loppuelämäksi. Uskon, että myös nöyryyden kanssa yhdistyvästä tahdonvoimasta on apua. On aika jännä, että jos aina vain muutoksissaan takapakkia kärsineeltä kysytään, mitä muutit, vastaus voi olla hämmentynyt ”en mitään”. Onkin hyvä miettiä, miten meidän tulee kehittää itseämme, että kuljemme muutosta kohti.

Ja jäin miettimään sitäkin, että jos ei luota itseensä, miten maailmassa voi ikinä luottaa johonkin toiseen ihmiseen? Jälleen kerran kaikki lähtee omasta itsestä, myös luottamus ja sen rakentaminen. Ensin tulee saada omat perustukset kondikseen ennen kuin voi täysipainoisesti todella ottaa toiset ihmiset vastaan ja hyväksyä heidät sellaisina kuin he ovat.

Toki on ihmisiä, jotka eivät haaveile minkäänlaisesta muutoksesta ja hyvä niin. Minusta muutoshalu ei ole kuitenkaan ikinä ollut mikään tyytymättömyyden merkki. Voi olla täysin tyytyväinen elämäänsä ja pitää itsestään paljon, mutta silti haluaa tehdä joitain pieniä muutoksia arjessaan, itsessään ja elämässään. Mikään ei pysy iäisyyttä samanlaisena, ja kun asiat, tilanteet, ihmiset ja herranjestas myös luonto ympärillämme muuttuvat, olisi todella ihmeellistä, jos me itse pysyisimme aina samanlaisina.

Itse en tehnyt juurikaan mitään uudenvuoden lupauksia, paitsi keskittyä vielä enemmän terveelliseen ruokavalioon. Myös liikkumisen suhteen aion ystäväni teemaa kopioiden todeta, että tämä on se vuosi, kun liikun enemmän, paremmin ja lujempaa.

Ihanaa muutosten aikaa sinulle!

P.s. Tutkitusti ihminen repsahtaa vanhaan 4-7 kertaa. Ei siis hätää, jos mokaat kerran (tai pari), kuten itse jo ehdin tehdä!!

Ohhoh! Tuleepa tätä fiilistelyä nyt joka tuutista, kuvassa päivän enkelikortti.