Olutta ja uusia kokemuksia!

Milloin sinä teit jotain viimeksi ensimmäisen kerran tai rohkenit poiketa tutuilta poljetuilta poluiltasi?

Viime viikko oli monessa suhteessa erikoinen viikko, mutta hyvällä tavalla. Tuli tehtyä täysin uusia asioita ja katsottua vanhojakin hommia eri kulmasta kuin mihin olen tottunut. Useammin kuin kerran yllätin itsenikin: Tiistaina juoksin juoksumatolla pakastetussa, kadun laitaan rahdatussa rekkakontissa keskellä syksyistä Tukholmaa testaamassa talvijuoksuvaatteita, perjantaina lounastunnilla annoin haastattelun ruotsinkieliseen televisio-ohjelmaan ja perjantai-iltaa vietin ah tällä hetkellä niin trendikkään ja mielenkiintoa herättävän oluen parissa! Siis minä, joka en ole kovin innostunut oluista saati harvoin osallistun mihinkään tapahtumiin iltaisin, koska #ruuhkavuodet. Arvostan aikaisia unia liian paljon, mutta tämä oluttapahtuma olikin kuin tehty itselleni, sillä olin kotona jo iltakahdeksalta.

Bloggaajien pöytä.

Perjantai-iltaa vietin siis bloggaajan roolissa Sinebrychoffin Suomen Olutmestari -kilpailussa, joka järjestettiin Kampin Kauppakeskuksessa ravintola Maxinessa, josta muuten on huikea näkymä yli Helsingin. Suomen Olutmestari -kisa oli minulle siinä mielessä ennestään tuttu, että työskennellessäni freelancer-toimittajana kirjoitin juttuja myös Sinebrychoffin Niki-lehteen, ja kerran pari vuotta sitten haastattelin Nikiin silloin juuri voittanutta olutmestaria. En kuitenkaan käytännössä tiennyt, mitä kilpailu piti sisällään ja se osoittautuikin oikein hauskaksi ja viihdyttäväksi seurata.

Finaalissa kilpaili viisi oluen kanssa työtä tekevää ravintola-alan ammattilaista joilta tuomaristo sitten kyseli nippelitietoa ja olutsuosituksia. Eikä huumoriakaan unohdettu, mikä lienee johtui tuomariston kokoonpanosta. Tunnelmaa pitivät yllä muun muassa Liemessä-blogin Jenni ja muusikko Ismo Alanko. Oman paineensa kisaan toi vielä aikaraja, jota kilpailijat eivät saaneet ylittää. Pientä jännitystä oli ilmassa, mutta kaikki hoitivat homman hyvin kotiin.

Voittaja Antti Peltonen Vappu Pimiän tentattavana.

Täytyy sanoa, että kilpailijoiden tehokasta työskentelyä seuratessani saatoin itsekin oppia jotain oluesta tai ainakin pystyin verestämään muistojani, parikymppisenä kun tuli työskenneltyä irlantilaisbaarin tiskin takana. Niiden parin vuoden aikana tuli laskettua tuoppi jos toinenkin, huolimatta siitä, etten itse olutihmisiä ollutkaan. Ehkä tästä eteenpäinkin rohkenen itsekin silloin kerran vuodessa baariin mennessäni kysyä suosituksia osaavalta henkilökunnalta, sillä asiakkaita vartenhan he siellä ravinteleissa ovat.

Olutmestariksi suoriutui rovaniemeläinen Antti Peltonen. Selkeästi kisailijoista huokui ammattitaito ja intohimo omaa alaansa kohtaan. Että hanasta ei vain lorotella mitä tahansa, vaan oikeasti kuunnellaan asiakasta ja mietitään, miten häntä voisi parhaiten palvella. Kun tykkää duunistaan, se näkyy päälle oli sitä poliisi, baarimestari tai liikunnanohjaaja. Silloin haluaa myös oppia lisää ja kehittyä parhaansa mukaan.

Jännitys tiivistyi ennen kisaa.

Aiemmin oluella on mielestäni ollut maine miesten juomana, mutta kuulema nykyään myös naiset ja erityisesti nuoret naiset ovat jo tottuneita oluenjuojia. Illan aikana tuli maisteltua muutama olut itsekin, vaikka olutta lähinnä juon joskus helteisellä uimarannalla syvässä Sisiliassa, kröhöm, suoraan tölkistä. Mutta oluttakin voisi hifistellä, jos vain ehtisi ja jaksaisi. Sitähän voisi nauttia tuota kultajuomaa ohuesta lasista, joka korostaisi kepeän hedelmäisiä ja kukkaisia aromeja. Tai sitten oluen voisi ottaa vaikka saunajuomana tai tuhdin ja rasvaisen possun ruokaseurana. Eikö.

Tätä saatan maistaa toisenkin kerran. Oli maukas muttei liian oluen makuinen.

Itse olin viikon saldoon tyytyväinen. Oli mahtava kokea uusia juttuja. Viime vuonnahan minulla oli käynnissä projekti, jolloin tein joka viikko jotain uutta, jotain josta vain tykkäsin tai jota halusin kokeilla. Ainoa, millä aluetta rajasin on se, että tämä uusi liittyi jollain tavalla hyvinvointiin, joko kehoon tai mieleen tai se yksinkertaisesti sai minut jollain tapaa iloisemmaksi. Kuten olut, hahhahhaa.

Mutta sitten se taas jäi.

Huomasin, että mitä kiireisempi jakso elämässäni on, sitä varmemmin kaikki uusi tai edes uudehko jäi tekemättä. Ei ehkä siksi, ettei lopulta aikaa olisi ollut, vaan sitä jotenkin turtui ja jämähti helposti siihen tuttuun arkeensa. Uskon kuitenkin siihen, että kun itselle antaa uusia ärsykkeitä, alkaa luovuus kukkia, ideoita syntyä ja myös niiden tuttujen asioiden tekeminen sujuu jotenkin jouhevammin.

Suosittelenkin, että ihan vain ronskisti alkaa miettiä, mikä itseä juuri nyt kiinnostaa ja minkä tekemisestä saisi itselleen lisää energiaa, iloa ja miellyttäviä kokemuksia. Välillä on hyvä miettiä myös sitä, mitkä ovat sellaisia asioita, joita haluaa tehdä, mutta jotka jostain (teko)syystä ovat jääneet tekemättä. Ehkä rahatilanteen, elämäntilanteen, ajanhallinnan tai jonkin muun seikan vuoksi.

Tekosyitähän meillä ihmisillä riittää ja se on inhimillistä. Niin helposti sitä antaa itselleen luvan edes olla tekemättä jotain, koska jo ennen asian pariin ryhtymistä sitä voi alkaa hävetä omaa osaamattomuuttaan tai on jo päättänyt, että ei voi, kun ei ole varaa tai aikaa. Kuitenkin sitä varaa tai aikaa saattaa löytyä sitten ihan muihin asioihin. Ja ihan kuin vaikkapa olutkurssille voisi osallistua vasta sitten, kun tietää kaiken oluesta!

Olen itsekin ollut perfektionisti ja halunnut hallita asiat hyvin, joihin ryhdyn, mutta onneksi tuo turhamaisuuden viitta on harteiltani karissut. Minusta on mahtavaa mennä paikalle “ihan blondina” ilman pakkoa jonkin asian hallitsemisesta ja luottaa siihen, että joku kyllä neuvoo ja opastaa, koska se on heidän hommansa. Minulla ei ole tarvetta todistella itselleni eikä kellekään muulle pätevyyttä missään asiassa, missä olen ihan untuvikko (eikä tarkemmin ajateltuna missään muussakaan asiassa, riittää, että itse tiedän, mitä osaan). Mikä lienee siinä, että joskus on (ollut) häpeällistä myöntää, ettei osaa, mutta että haluaisi kuitenkin oppia?

No miksi sitten tehdä uusia juttuja, jos on kuitenkin arkeensa tyytyväinen? Itse ajattelen, että vain uusia asioita tekemällä pääsee uusiin lopputuloksiin, ihan kaikessa elämässä. En itsekään halua, että elämäni kulkee vain päiväkoti-koulu-työ-ruokakauppa-koti-akselia, vaan haluan herätellä itseäni uusilla tavoilla. Uskon, että tottumus, niin hyvä asia kuin se voi ollakin, on myös pahin tylsistyttäjämme ja arkemme ankeuttaja. Uudet asiat ja niiden tekeminen ja kokeminen tuovat arkeen ihan uutta iloa. Uuden oppiminen ja uuden kokeminen ei ole vain lasten etuoikeus. Uuden oppiminen ja uusien asioiden kokeminen on kaikkien oikeus. Milloinkaan ei ole liian myöhäistä. Oikea aika voi olla juuri nyt.

Seuraavan kerran kuin istut iltaa ystäviesi kanssa ja meinaat tarttua siihen iänikuiseen kuohuviinilasilliseen kuin aina ennenkin, ota ehkä sittenkin olut.

Se voi olla alku sille, että maailmasi avartuu monilla uusilla tavoilla!

Mahtavaa viikon alkua sinulle ja onnea vielä Olutmestarille vuosimallia 2016!

Yhteistyössä Sinebrychoff.